Vaikka maan pinta on tänä Jouluna täynnä tummaa suklaata hieman loppuun päässeellä kermakuorrutuksella, allekirjoittanut toivottaa kaikille rauhallista Joulua ja mahtavaa joulumieltä.
Kävin vielä lisäämässä näille palstoille syötteen muista mielenkiintoisista blogeista, joita tulee luettua silloin tällöin. Löydät näiden uusimmat otsikot sivun oikeasta laidasta, jossa lukee “seuratut blogit”.
Palaillaan taas joko Joulun tai vuodenvaihteen jälkeen!
Vihdoin koitti se päivä, kun sain kauan kaivatun järjestelmäkameran. Valinta ei ollut vaikeaa, sillä Verkkokauppa.comin tarjouspäiviltä oli helppoa valikoida edullinen testivoittaja, Canon EOS 600D.
Erityisesti valintaan vaikutti hyvän merkin ja laadun lisäksi rungon jämäkkyys ja videokuvausominaisuudet, sillä valokuvaamisen lisäksi halusin yhdistää nämä molemmat mahdollisuudet samaan laitteeseen. Kamera ei kuitenkaan ole erityisemmin suunniteltu videokuvaukseen, sillä se mm. ei osaa automaattitarkentaa kuvauksen aikana samanaikaisesti.
Työskennellessäni Gaming.fi:n riveissä olen tänä vuonna ennättänyt vierailla molemmissa Assembly-festivaaleissa ja ESPC-turnaustapahtumassa, joista voi lukea mietteitäni aiemmista blogipäivityksistäni. Nyt on pari uutta pelitapahtumaa ja kilometrejä takana – taas kerran.
Viimeisimmästä merkittävästä tietokonerempasta oli pari vuotta aikaa, kun vaihdoin koko emolevyn paremman suorittimen toivossa. Vuosien aikana on kulunut takataskusta myös muistiin, isompaan kovalevyyn ja näytönohjaimeen. Nyt kun työelämässä on kertynyt riittävästi käteen, parin vuoden takainen temppu toistui taas. Prosessori oli jälleen jäänyt pullonkaulaksi muulle laitteistolle, varsinkin uudelle näytönohjaimelle, kun vanha poksahti pois tehtävistään. Samalla tuli hankittua myös uusi emolevy, SSD-levy ja uusi näyttö.
Siispä näin sen arvoiseksi kirjoitella parantelusta raportteja ja laitoin mukaan myös testituloksia eri peleistä. Tämä kirjoitus ei siis ole opas kasaamiseen, vaan siitä lyhyt blogi, joka voi myös tarjota apuja muille kasaajille.
Viikonloppuna 3.-4.9.2011 järjestettiin Helsingissä Nuorisotalo Hapessa ESPC 2011 -tapahtuma, jossa oli kaksi tietokonepelaamiseen pohjautuvaa turnausta. Suomen parhaimmat joukkueet kokoontuivat pelaamalla taistelemaan suurista rahapalkinnoista kahdella eri pelillä, Counter-Strike: Source ja Call of Duty 4. Osa matseista “streamattiin” suoraan lähetykseen selostuksineen, jota oli seurattavissa Gaming.fi-sivuston kautta. Tapahtuman ansiosta ns. “eSports”-urheilulaji on kasvanut Suomessa entistä merkittävämmäksi, joten uskon vahvasti tapahtuman kannustaneen lisää tavallisia hiirenpyörittäjiä kilpapelaamiseen. Lisää vastaavia tapahtumia on luvassa, ja niistä tullaan myös raportoimaan edellä mainitulle sivustolle.
Kun vaihdoin syksyllä 2010 vanhan Nokiani ensimmäiseen Android-puhelimeeni, tulivat älykkäät mobiililaitteet entistä tutummiksi. Ostin silloin Samsung Galaxy Spican halvan hintansa ansiosta, sillä tutustumismielessä en halunnut vielä maksaa kalliimmista. Jouduin myös vaihtamaan operaattoria, sillä tällaiset laitteet eivät ole juuri mihinkään ilman kuukausimaksullista dataliittymää.
Sitä saa mitä maksaa. Spica osoittautui kömpelöksi laitteeksi heikon suorituskyvynsä takia, akku ei aina kestänyt päivääkään ja ongelmana oli myös, ettei laite aina suostunut vastaanottamaan puheluita. Mutta kaikenlaista siitä on oppinut. Androidin myötä mobiilitietokoneet kiehtoivat ja niille löytyi paljon käyttöä, joten en tahtonut siirtyä takaisin peruspuhelimeen. Sain myöhemmin vaihdettua Spican HTC Desire Z:aan, jolla kirjoittelen tätä blogia. Laite oli aikoinaan tullut markkinoille 560 euron hintaan. Itse maksoin siitä 400 ja nykyään laitteen saa alle 300 eurolla. Kalliin hinnan maksoin, mutta olen silti tyytyväinen, sillä en enää tarvitse taskuun erillistä kalenteria, muistilehtiötä, karttaa, pokkarikameraa, mp3-soitinta jne. Plus, tietysti internetillä varustetulla mobiilitietokoneella hyötyy ja myös viihtyy.
Hei taas ja terveisiä Assemblysta! Kuten vanhat kävijät ehkä huomaatte, blogini sisältöä viilattiin uusiksi ja ulkoasua on vaihdettu, joten vaihteeksi raapustelen valkoista mustalle. Olen myös huomannut blogien kirjoittelun ja muiden blogien seurailun olevan viihdyttävämpää kuin luulin. Internet luo tästä ihanteellisen harrastuksen muiden harrastusten tavoin. Myös pelaaminen ja tavallinen verkkokirjoittelu ovat harrastuksia – hyvässä ja pahassa.
Sain kaverilta tunnarit kehitysvaiheessa olevaan uuteen verkkoyhteisöpalveluun, Google+:aan. Kyseessä on Facebookin kaltainen internetin sosiaalinen maailma, eli laitetaan tilapäivityksiä, kommentteja, kuvia ja paljon muuta muiden ihmisten nähtäville. Nyt olisi siis sopivaa pohtia tietosuojasta ja yksityisyydestä.
Lärvikirjan käyttäjä, kannattaisiko internetiin mennä kertomaan aurinkolomastaan, jolloin varkaat voisivat tietää tarkalleen, milloin taloon kannattaa iskeä nakki? Tai järjestää synttärikutsut niin huolimattomasti, että muutama tuhat kutsumatonta vierasta odottavat sisäänpääsyä kotiovellasi?
Kuten tämä on todettu moneen kertaan: mitä laitetaan internetiin, ei koskaan saada enää pois. Valitettavasti se pitää paikkansa myös kauhistuttavassa Facebookissa, johon monella käyttäjällä on voimakas riippuvuussuhde. Internet luo helpon lähestymistavan vaihtaa sanoja muille ihmisille. Tilapäivitystä kirjoittaessa tuppaa joskus unohtumaan, että ollaan elävien ihmisten kanssa tekemisissä. Suurimmat pahat piilevät myös epävirallisissa sovelluksissa, mutta lisäksi käyttäjiä hankaloittavat monimutkaiset yksityisyysasetukset.
Älypuhelimet. Vuosikymmenen markkinamyrkky. Motivaatio blogin päivittelyssä on ollut lähellä nollaa, mutta nyt MeeGon kuultuani on avauduttava.
Olen seurannut Nokian tilanteita vuosia. Sen jälkeen kun jättiyhtiö julkisti alkuvuonna 2011 siirtyvänsä Windows-puhelimiin, keskustelua on herännyt ympäri maailmaa ja lööpit olivat täynnä Nokia-juttuja. Päässäni rupesi raksuttamaan, tuleeko se olemaan ylämäkeen johtava veto vai oliko se Nokian suurin virheliike. Jos Nokian Windows-puhelimet tulevat olemaan totta, tämä tarkoittaa sitä, että pitkään käytetystä Symbian-käyttöjärjestelmästä luovutaan.
Yksi pyssy, kaksi reikää. Kaksi pyssyä, neljä reikää. Muuta ei tarvita! Oranssista laatikosta tuttu portaalipeli tekee paluun entistä laajempana. Tarina jatkuu siitä mistä jäätiin muutama vuosi sitten ja nyt testikammioihin voi ottaa myös kaverin mukaan ratkomaan pulmia. Oliko Portal 2 yli vuoden odotuksen ja täyden pelin hinnan arvoinen? Lue allekirjoittaneen arvio!
Siirry lukemaan arvostelua tästä!
Seuratut blogit
