Kävin vielä lisäämässä näille palstoille syötteen muista mielenkiintoisista blogeista, joita tulee luettua silloin tällöin. Löydät näiden uusimmat otsikot sivun oikeasta laidasta, jossa lukee “seuratut blogit”.

Palaillaan taas joko Joulun tai vuodenvaihteen jälkeen!

Erityisesti valintaan vaikutti hyvän merkin ja laadun lisäksi rungon jämäkkyys ja videokuvausominaisuudet, sillä valokuvaamisen lisäksi halusin yhdistää nämä molemmat mahdollisuudet samaan laitteeseen. Kamera ei kuitenkaan ole erityisemmin suunniteltu videokuvaukseen, sillä se mm. ei osaa automaattitarkentaa kuvauksen aikana samanaikaisesti.

Seuraavaksi vuorossa on, tai siis on ollut jo jonkin aikaa, nimittäin kuvaustaitojen kehittäminen. Ennen kameran hankintaa se alkoi lähteä jo siitä, kun eräänä unettomana yönä kehitin itselleni tekemistä. Luin internetistä järjestelmäkameran käyttöä koskevia alkeita ja katselin ammattilaisten kuvaamia videoita YouTubesta. Jälkeenpäin kaivasin esiin n. 300-sivuisen oppaan, jossa on kattavasti tietoa mm. kuvaamisesta eri olosuhteissa ja selostuksia erilaisista objektiiveista.

Esimerkkinä mainittakoon kuvaamista pimeässä, jossa läheskään täydellisen kuvan ottaminen lienee yksi vaikeimmista tavallisissa olosuhteissa. Vaikka tällaisissa tapauksissa tulisi käyttää jalustaa, millä sen virittäisi vaikkapa liikkuvan auton sisään? Niinpä niin, ei muuta kuin säätämään valotusaikaa riittävän pieneksi ja ottamaan kamerasta jämäkkä kuvausote.

Objektiivit ovatkin seuraavina hankintalistalla, sillä kamerakassi kammoaa tyhjyyttään. Vielä en tiedä, mitä lähtisin ostamaan ensin, telen, kalansilmän vai jonkin muun. Katsotaan, mitä tulevat tarpeet vaativat.

Tällainen harrastuspurkaus tällä kertaa. Pitäisi taas päästä reissuihin, joissa löytyy otettavia kuvia. Muutamia otoksia voi käydä vilkaisemassa täältä, mahdollisesti uppailen lisää kuvia samaan galleriaan.

Sori, tykkään muokkailla kuvia tällaisiksi Adobe Lightroom:lla.

Asiasta kolmanteen, nimittäin blogiin. Vaikka olen laiskuuteni takia päivitellyt tänne juttuja hitaasti, tilastoista päätellen täällä kuitenkin vierailee kymmeniä joka päivä. Yksi ponnistus lienee tietokoneen kasaamista käsittelevä koneblogi, joka olikin vaivalla kirjoitettu juttu.

Kaikkein luetuin on kuitenkin myös googlatuin sivustolle johdattanut juttu, joka on lista Android-sovelluksista. Vissiin siitä on ollut apuja monille Android-puhelinten käyttäjille, joten eipä se ole julkaistu turhaan. Tiedän siis, mistä aiheesta voisin kirjoitella jatkossakin. Ja mitä parasta, HTC Desire Z löytyy vieläkin taskusta. So, stay tuned!

Ja hyvää itsenäisyyspäivää!

Hiljattain kävin ensimmäistä kertaa Porin Winnovassa järjestettävissä, noin 400 konepaikan kokoisessa Insomnia XIII -tapahtumassa. Tavallisen lanituksen lisäksi siellä oli ahkerien järjestäjien ansiosta paljon menoja ja meininkiä InsomniaGame 2.0:n myötä, kuten omin jaloin pelattavaa Pacmania. Kaikilla kävijöillä riitti siis tekemistä, oli sitten konepaikka tai ei. Öinä oli hyvä nukkua, sillä sitä varten oli varattu erillinen rakennus.

Paikan päällä järjestettiin myös PC- ja konsoliturnauksia, kuten Counter-Srike: Source, StarCraft 2 ja Street Fighter IV. Muun muassa Tekken 6 jaksoi huudattaa yleisöä finaalin loppuun saakka.

Lainatulla (eli en vielä omista omaa järkkäriä) Nikon D80-kameralla räpsittyjä kuvia voi käydä vilkaisemassa täältä. Alla on ottamaani videota:

Seuraavalla viikolla lähdettiin aamuseitsemältä ajelemaan kahden muun tamperelaisen kanssa kohti Helsinkiä. Messukeskuksessa järjestettiin jokavuotiset viihde-elektroniikkamessut, DigiExpot, joiden lisäksi alakerrassa oli samanaikaisesti Skiexpo, BoardExpo, HifiExpo ja Lätkä&Säbä-Expo.

Tällä kertaa DigiExpoilla oli esillä kameroiden ja muiden laitteiden lisäksi pelit ja pelaaminen. Kävijät ovat päässeet testaamaan monia uutuuspelejä sekä katsomaan Kinect- ja PlayStation Move -pelien ohjaamia tanssinäytöksiä. Paikan päällä järjestettiin myös StarCraft 2 -turnaus, jonka voittaja kuittasi itselleen 6000 dollaria.

Ottamiani kuvia voi käydä selailemassa täältä. Tapahtumavideota voi vilkaista alta:

Katsotaan, mihin reissaan seuraavaksi. Ottaen huomioon, että lähiaikoina on tiedossa lisää pelitapahtumia – ja todennäköisesti käännyn joissakin. Todennäköisesti viimeistään seuraavilla LanTrekeillä, sillä asustan lähellä tapahtumapaikkaa. We’ll see!

10.11.2011 – Pelikahvila Blackstorm Gaming Cafe aukeaa Jätkäsaaressa
09.12.2011 – Solid Nostra -lanit Helsingissä
13.01.2012 – LanTrek 2012 -lanit Tampere Areenalla

Siispä näin sen arvoiseksi kirjoitella parantelusta raportteja ja laitoin mukaan myös testituloksia eri peleistä. Tämä kirjoitus ei siis ole opas kasaamiseen, vaan siitä lyhyt blogi, joka voi myös tarjota apuja muille kasaajille.

Homma alkoi purkamisen suolaisella vaiheella, eli irrotella johtoja ja poistaa vanha emolevy, joka oli onneksi helppoa tilavan Antec Mini P180 -kotelon ansiosta. Vanha prosessorijäähdytin tuli tarpeeseen uuteen laitteistoon, joten asensin sen uudelle Intel Core i7 2600k -prosessorille. Uuteen emolevyyn kiinnitettiin lisäksi muistit, jonka jälkeen se kiinnitettiin koteloon. Johtojen kytkentää helpotti emolevyn mukana tulleet liittimet, joihin voi kiinnittää pienempiä liittimiä ja kytkeä emolevyyn kerralla kiinni. Löysät johdot kiristettiin nippusiteillä, jotta ilma virtaisi paremmin eikä johdot pääsisi tökkimään tuulettimia. Kotelon sisältä koristaa yhä kaksi neonvaloputkea.

Uutena emolevynä käytetään Asus P8P67-M Pro:ta, joka on koteloon mahtuva microATX-kokoinen. Ainoa nykyinen ero kuvaan nähden on se, että muistikammat ovat asennettu paikkoihin A1 ja A2.

Kasaaminen vei muutaman tunnin, joka ei sujunut aivan ongelmitta. Ensimmäisen käynnistyksen aikana kuvaa ei tullut näyttöön, vaikka tuulettimet lähtivät käyntiin. Lopullinen syy jäi epäselväksi, mutta kokeilin muun muassa ottaa pois käytöstä kaksi vanhaa kiintolevyä, vaihtaa muistikampojen paikkoja ja resetoida emolevyn CMOSia jumpperilla.

Tässä vaiheessa tietokone suostui näyttämään kuvaa ensimmäisen kerran, kun allekirjoittanut kokeili kytkeä sen epätoivoisesti myös televisioon hdmi-liittimellä.

Lopullisesta kokoonpanosta muodostui seuraavanlainen:

Suoritin: Intel Core i7 2600k @ 3.4GHz
Emolevy: Asus P8P67-M Pro
Näytönohjain: Sapphire AMD Radeon HD6870 1 GB
Keskusmuisti: 8 GB (2 x 4 GB) DDR3 1600 MHz
Jäähdytin: Cooler Master Hyper 212 plus
Kiintolevy: OCZ Agility 60 GB SSD + 1000 GB
Virtalähde: Corsair VX550W
Kotelo: Antec Mini P180
Käyttöjärjestelmä: Windows 7 64-bit

Onnistuneen kokoamisen jälkeen pääsin käynnistämään tietokoneen niin, että ruudullakin näkyi jotain. Aloitin asentamaan Windowsia SSD-puolijohdelevylle (katso lisää alta) ja tietysti myös iänkuluiset päivitykset ja välttämättömät ajurit emolevyn DVD:ltä. Ja nyt kone oli käytännössä valmis, lukuun ottamatta eri ohjelmien ja pelien asennuksia, joita asentelin yksitellen kun niitä tarvitsi. Monet pelit odottivat kuitenkin Steamissa kovalevyllä, joten se säästi niiden suhteen vaivaa.

Ensivaikutelma oli yllättävä. En ole koskaan nähnyt Internet Explorerin käynnistyvän alle sekunnissa, jonka takasi nopea SSD-levy. Kone on myös hiljainen edellä mainitun levyn ja Antec-kotelon ansiosta, joka myös kierrättää ilmaa tehokkaasti ja kerää pölyjä suodattimillaan.

Emolevyn mukana tulee sangen erikoinen EFI BIOS, joka eroaa perinteisestä BIOS:sta graafisellä käyttöliittymällä ja hiiren tuella. Siihen voi tutustua alla olevan videon kautta:

Mittasin koneen suorituskykyä 3DMark 11:lla, joka antoi pisteiksi 4302. Pisteet jäävät vajaalle keskiarvosta (4330-5045) verrattuna muihin testaajiin, joilla on sama kokoonpano. Tämä johtuu lähinnä siitä, ettei konetta ole vielä ylikellotettu ollenkaan, ja varsinkin tämä kerroinlukitsematon prosessori olisi helppoa ylikellottaa.

Eniten pisteisiin vaikuttaa kuitenkin näytönohjain, joka käytännössä vastaa kaikesta tuotetusta grafiikasta. Näytönohjain on ollut muutaman vuoden tehopelaajan kallein komponentti, ja jotkut käyttävät kahta tai jopa kolmea korttia samalla tietokoneella paremman suorituskyvyn ansiosta Crossfire- tai SLI-ratkaisujen avulla. Vaikka omani, noin yli 200 eurolla ostettu alkuvuodesta, pyörittää hyvin kaikkia nykypelejä, se jää kuitenkaan merkittävästi jälkeen kalleimmille korteille. Kuten AMD:n HD 6990- ja Nvidian GTX 590 -kaltaisille huippukorteille, jotka menestyvät yksinään esimerkiksi muropaketin vertailussa.

Koska prosessoria ei ole vielä kellotettu ja siinä on erikseen hankittu kuparinen jäähdytin, lämmöt pysyvät normaalikäytössä 35-40 asteessa ja rasituksessa lämmöt nousevat noin 55 asteeseen. Sen sijaan näytönohjaimen lämmöt ovat kevyessä käytössä noin 56 astetta, rasituksessa lämmöt pomppaavat jopa 90 asteen yli. Työpöytäkäytössä tietokoneen virrankulutus on noin 93 wattia, rasituksessa se saattaa yltää noin 230 wattiin.

Vanha Logitech MX518 -hiireni sanoutui monen vuoden palveluksistaan irti, kun se alkoi pitämään tehtävissään ärsyttävää vinkunaa. Ostin tilalle G400:n, joka on edellä mainitusta hiirestä uudempi myyntiversio eikä se myöskään vaatisi allekirjoittaneelle totuttelua muotonsa ansiosta.

Huomioita emolevyistä

Jos emolevy joutuisi mennä vaihtoon jonkin komponentin vanhuuden takia, yleensä on fiksuinta myydä vanha kone kokonaisena pois ja ostaa uusi. Tällä kertaa en kuitenkaan lähtenyt siihen leikkiin, vaan halusin vaihtaa vain päivityksen tarpeissa olevat komponentit uusiin, sillä kaikki muut vaikuttivat olevan nykyaikaisia ja riittävän tehokkaita.

Emolevyn suoralla vaihdolla on myös toinen ongelmansa, joka saattaa jäädä helposti huomioimatta. Jos käyttöjärjestelmänä käytetään Windowsia, se saattaa tunnistaa laitteistonsa tuntemattomaksi ja herjata myöhemmin lisenssin aitoudesta. Itse kuitenkin asensin Windows 7:n kokonaan uusiksi, sillä se oli tarkoitus vaihtaa 32-bittisestä 64-bittiseen. Ilman sitä ei 8 gigan keskusmuistista olisi mitään hyötyä, sillä 32-bittinen järjestelmä osaa tulkita enintään 3 gigaa muistia. Lisäksi järjestelmä asennettiin kiintolevyn sijaan uudelle SSD-levylle, josta kerron alempana.

Nopea, nopeampi, SSD

SSD (solid state drive) -puolijohdelevyjen hinnat ovat viime vuosiin verrattuna jo niin alhaiset, että niitä löytyy myös monilta kotikäyttäjiltä. Näillä päästään sellaisiin tiedonsiirtonopeuksiin, jotka eivät ole mahdollisia mekaanisilla kovalevyillä. Monet kuluttajat asentavat käyttöjärjestelmiä SSD-levylle, sillä se moninkertaistaa huomattavasti järjestelmän ja ohjelmien nopeutta.

Tähän asti SSD vaikuttaa tulevaisuuden kannalta lupaavalta vaikuttajalta. Odotan levyjen yleistyvän lähivuosina varsinkin kannettaville, mutta ensin täytyy odottaa hintojen tippumista.

Käyttämäni levy on OCZ Agility 3 60 Gt, joka maksoi noin satasen. Asensin siihen Windows 7:n ja muutaman ohjelman lukuun ottaen kuvankäsittelyohjelmat, internet-selaimet ja toimisto-ohjelmat. Loput menevät sitten tavalliselle 1 teran kiintolevylle, varsinkin videot, pelit, valokuvat ja musiikki. Levyn käyttöönoton myötä kone ei enää raksuttele normaalissa käytössä, jumittelu on harvinaista ja täydelliseen käynnistämiseen menee aikaa ohjelmineen noin puoli minuuttia. Vaikka 60 gigatavua kuulostaa joillekin pieneltä, tyhjää SSD-levytilaa on itselleni jäänyt siihen tähän asti 20 gigaa.

Levy kiinnitettiin paikalleen OCZ:n omalla Adaptor Bracket -sovittimella, jonka avulla voidaan kytkeä 2.5″ tai 3.5″ levy laitepaikkaan. Osa tuttavista on käyttänyt kuminauharatkaisuja, jolla levy pysyy hyvin kotelossa. Levy kytkettiin emolevyn 6 Gb/s SATA 3 -liittimeen, jotta SSD:n tiedonsiirtonopeus yltäisi siihen mihin levy kykenee.

Kehittyvää prosessoritekniikkaa

Muutaman viikon käytön aikana ei Intel Core i7 2600k ole joutunut normaalikäytössä täydelle rasitukselle kuin korkeintaan sekunniksi. Ytimien käyttö on vaihdellut peleistä riippuen, osa varaa yhden ytimen täydelle rasitukselle jättäen loput kevyemmälle vaihteelle ja jotkut peleistä hyödyntävät kaikkia neljää ydintä.

Nämä 32 nanometrin viivanleveydellä valmistettavat Silver Bridge -suorittimet edustavat ovat uusinta prosessoritekniikkaa, jotka ovat markkinoilla. Myöhemmin, ehkä ensi vuonna, tulevat seuraavaksi Ivy Bridge -arkkitehtuurin suorittimet, joissa on 22 nanometrin valmistustekniikka. Lisätietoja voi lukea vaikkapa muropaketista.

Näyttövertailuja

Kyllästyttyäni ikivanhaan Samsung SyncMaster 913N:n 19-tuumaiseen päätin myös hankkia uuden näytön, jolla datailun lisäksi katselisi mielellään myös filmejä. Mikrobitin syyskuun (8/2011) näyttövertailun kautta tilasin LG IPS236V-PN 23″ LED-näytön, jonka erikoisuutena on mm. IPS-paneelin sisältyminen normaalin TN-näytön hintaan. Kyseessä on tekniikka, joka parantaa väritoistoa ja katselukulmaa huomattavasti, mainittakoon myös hieman hitaampi vasteaika (tässä näytössä 5 ms) ja aavistuksen verran heikompi kontrasti ja kirkkaus.

Vaikka uusi näyttö on jo tullut ja levitetty käyttöön, ei vanha ole lähtenyt vielä mihinkään. Pöydällä on seisonut kaksi näyttöä jo muutaman viikon, joista pienempi on toiminut lähinnä apunäyttönä muun muassa IRC-viestejä, kuvankäsittelyä ja toista selainta varten. Toinen on puolestaan palvellut meikäläistä käytännössä.

Otin molemmat näytöt vertailuun kolmella eri valokuvalla, joista voi huomata joitakin eroja TN- ja IPS-paneeliin nähden. Toivottavasti alla olevista otoksista on apuja, en voi tarjota kuvien laadun suhteen parasta, sillä vertailu onnistuu paremmin omin silmin.

Tässä vertailussa voimme huomata esimerkiksi vedestä ja vuoresta, kuinka LG:n IPS-paneeli erottaa tummat ja vaaleat niin, etteivät värit kärsi.

Palanut iho erottuu selvästi LG:n näytöstä ja myös hiekan muoto näkyy paremmin.

Samsungin näytöstä on hankalampaa lukea lavasteiden tekstejä, sillä varsinkin vaaleat värit suttaavat tekstit lähes lukukelvottomiksi. Tämä johtuu lähinnä näytön häiritsevästä LCD-taustavalaistuksesta.

Pelitestit

Seuraavaksi raportoin karkeiden testien perusteella, miten laitteisto on jaksanut ajaa eri pelejä. Resoluutiona on näytön mukainen 1920×1080. Käytetyistä grafiikka-asetuksista kerrotaan tarkemmin, mutta pyrkimyksenä oli kääntää nupit kaakkoon. Tulokset mainitaan fps:nä, eli kuvien määrällä sekuntia kohden. Näytönohjaimena käytetään Radeon HD 6870 1GB, prosessorina Intel Core i7 2600K. Loput laitteistotiedot löytyvät yltä.

Crysis 2

Crysis 2:ta testattiin DirectX 11 -rajapinnalla ja korkeimmilla grafiikka-asetuksilla, mutta jätin kuitenkin ladattavan High Res Texture -paketin pois testistä. Korkeimmalla tarkkuudella peli jättää jo selvästi näytönohjaimen pullonkaulaksi, sillä keskimääräinen fps oli yksinpelitehtävässä 53. Crysis 2:ta on mukavampi pelata 1600 x 900 -resoilla, jonka fps nousi 67:ään. Moninpeli on huomattavasti raskaampi, jossa keskimääräinen fps oli jälkimmäisellä tarkkuudella noin 50.

Deus Ex: Human Revolution

Uusin Deus Ex käyttää muokattua Crystal Dynamics -pelimoottoria, josta löytyvät mm. DirectX 11 -rajapinnat ja tesselaatioasetukset.

Tein testit kahdessa vaiheessa, etsien vaihtoehtoisia asetuksia käytetylle näytönohjaimelle. Kevyemmässä laitoin SSAO:n ja DOF:n normaalille sekä reunanpehmennyksen FXAA High -arvoon, eli pykälän alaspäin. Näin keskimääräinen fps nousi noin 15:llä raskaampien asetuksien testiin verrattuna. Fps hypähteli kuitenkin paikoittain, mutta riittävän tasaisesti.

Left 4 Dead 2

Source-pelimoottorin kevyen grafiikkakäytön ansiosta Left 4 Dead 2 toimii moitteettomasti heikommillakin kokoonpanoilla. Testasin pelaamalla The Parish -kampanjan karttaa raskaimmilla grafiikka-asetuksilla. Taskulamppu pudottaa helposti fps:ää, joten pidin sitä testin aikana päällä.

Peli rasitti konetta tasaisesti. Näytönohjaintehoa Left 4 Dead 2 ei vaatinut hirveästi ja prosessori osasi pitää fps:n minimiarvotkin korkealla. Zombielaumat saivat fps:n vaihtelemaan rajusti, 76 ja 276 välillä.

Battlefield: Bad Company 2

Raskas Frostbyte-pelimoottori vaatii paljon laskentatehoja varsinkin moninpelin aikana. Erilaisten fysiikkaefektien (kuten räjähtelyiden) aikana fps tippuu herkästi vahvemmillakin prosessoreilla.

Oman prosessorini kohdalla ongelmia ei ollut, pelaaminen helpottui selvästi siirryttyä Intel E8500 -tuplaydinprosessorista i7 2600k -neliytimiseen. Testattuani 32-pelaajan Conquest-moninpelissä fps pysyi niin vakaana, että pelaaminen oli riittävän sujuvaa. Fps oli keskimäärin 66, tapit olivat täysillä, reunanpehmennys 4x ja anisotrooppinen suodatus 4x. Pelin versio oli R11.

Battlefield 3 oli yksi suurimmista osasyistä uuden prosessorin hankinnalle.

DiRT 2

DirectX 11 -rajapintaa hyödyntävää DiRT 2:ta testattiin rallipelitilalla, jossa otettiin kontakteja muihin kilpailijoihin. Tässä pelissä fps pysyi varsin tasaisena, 68 ja 87 välillä.

Oheisesta taulukosta näkee, kuinka HD 6870 -näytönohjain suoriutuu pelikäytössä. Varsinkin ne pelit, joihin ovat tulleet testissä pienimmät ruudunpäivitystiheydet, ovat jääneet merkittävästi näytönohjaimen varalle.

Näin tällä kertaa konesalin puolelta, saa nähdä, mitä tapahtuu ensi kerralla. Oheisesta kuvasta saa kiinnostuneille 1920 x 1080 kokoisen taustakuvan klikkaamalla.

Olin itse paikalla vastaamassa uutisoinnista, kuvaamisesta ja monista muista ylläpitoon liittyvistä seikoista muiden järjestäjien ohella. Tässä lainaukseni Gaming.fi:n loppukommenteista:

ESPC oli hieno tapahtuma, vaikka kädet töitä täynnä olivatkin. Viikonloppu hurahti nopeasti ohitse, nyt edessä on paluu tavalliseen arkeen. Seuraavaa kertaa odotellessa!

Lähdimme Tampereelta ajelemaan lauantaina jo aamuyhdeksän aikaan ja tukevan pizza-lounaan jälkeen tulimme paikan päälle samaan aikaan, kun kilpailut olivat alkamaisillaan. Levitin läppärini yläkertaan ja aloitin järkkärillä kuvien räpsimisen, tulosten päivityksen ja monien muiden ylläpitoon liittyvien asioiden hoitamisen samantien.

Ensimmäisenä päivänä streamissa oli ongelmia muun muassa äänen ja videokuvan synkkaamisen kanssa, joten ensimmäisiä pelejä ei päästy seuraamaan aivan toivotulla tavalla. Sinnikkäät ylläpitäjät pitivät kuitenkin huolen, etteivät ongelmat toistuneet seuraavana päivänä ja saimme hienon ja jännittävän loppupäivän.

Olen ollut monta kertaa raportoimassa esports-turnauksia ja haluaisin mainita, ettei yksikään ole pitkään aikaan onnistunut näin hyvin järjestäjien yhteistyön osalta. Tiivis yhteistyö toimi mahtavasti ja ilman sitä ei katsomon päästä olisi ollut mahdollista seurata mitään näkemisen arvoista. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kävin ESPC-tapahtumassa ja mielenkiinto seuraavien tapahtumien osalta on korkealla.

Kiitos kaikille tasapuolisesti! En sano, että toivottavasti törmäillään, vaan törmätään seuraavalla kerralla!

Sitä saa mitä maksaa. Spica osoittautui kömpelöksi laitteeksi heikon suorituskyvynsä takia, akku ei aina kestänyt päivääkään ja ongelmana oli myös, ettei laite aina suostunut vastaanottamaan puheluita. Mutta kaikenlaista siitä on oppinut. Androidin myötä mobiilitietokoneet kiehtoivat ja niille löytyi paljon käyttöä, joten en tahtonut siirtyä takaisin peruspuhelimeen. Sain myöhemmin vaihdettua Spican HTC Desire Z:aan, jolla kirjoittelen tätä blogia. Laite oli aikoinaan tullut markkinoille 560 euron hintaan. Itse maksoin siitä 400 ja nykyään laitteen saa alle 300 eurolla. Kalliin hinnan maksoin, mutta olen silti tyytyväinen, sillä en enää tarvitse taskuun erillistä kalenteria, muistilehtiötä, karttaa, pokkarikameraa, mp3-soitinta jne. Plus, tietysti internetillä varustetulla mobiilitietokoneella hyötyy ja myös viihtyy.

Tietämättömille, mikä ihmeen Android? Kyseessä on älypuhelimille (ja nyt myös tablet-laitteille) suunniteltua, Googlen kehittämää käyttöjärjestelmää. Aivan, kuten puhutaan Windowsista, joka asennetaan valmistajasta riippumattomalle tietokoneelle. Eri puhelinvalmistajat ovat tässäkin touhussa mukana, mm. Samsung, HTC, Sony ja LG. Androidilla on laaja Android Market -niminen palvelu, josta voidaan ladata kolmannen osapuolten rakentamia ilmaisia ja maksullisia sovelluksia. Tällä hetkellä niitä voidaan laskea sadoissatuhansissa ja Android on noussut viime vuonna älypuhelinten markkinajohtajaksi.

Androidin erikoisuutena on myös avoin lähdekoodi, jonka ansiosta puhelin on ohjelmallisesti lähes kokonaan muokattavissa. Ikävä kyllä, Android Marketissa piilee paljon haitallisiakin sovelluksia, jotka voivat todellisuudessa vaarantaa henkilökohtaisten tietojen yksityisyyttä. Lisäksi Android voi vaatia paljon perehtymistä, ennen kuin laitetta voidaan hallita riittävän hyvin.

Android-laitteita on tullut käytettyä lähes vuosi, joten jaan mielelläni kokemuksiani. Tällä kertaa olen valikoinut muutaman enemmän ja vähemmän tarpeellisen sovelluksen selostuksineen. Listasta voisi tulla lähes loputon lueteltua kaikki hyvät sovellukset, joten varmasti paljon merkittäviä jää mainitsematta. Niitä syntyy jatkuvasti lisää, joten suosittelen tutustumaan Android Marketiin itse, varauksella tietysti kuten edellä mainitsin. Jos luet listaa puhelimella, pääset asentamaan sovellukset suoraan niiden nimien kautta.

Puhelinsovellukset

• Call Confirm – Varmista ja soita. Tyhjäpuheluiden estämiseksi suosittelen ehdottomasti tämän ohjelman asennusta.
• Go SMS Pro – Helppokäyttöinen tekstiviestiohjelma, johon saa asennettua erilaisia teemoja.
• Easy Reminder – Tuleeko sinulle vastaamattomia puheluita tai lukemattomia tekstiviestejä, mutta et aina huomaa tarkistaa niitä? Ohjelma muistuttaa niistä merkkiäänellä tai vibralla.
• SMS Backup + – Tallentaa tekstiviestit ja tiedot saapuneista puheluista Gmail-tiliin.
• DroidStats – Laskee puheluiden, tekstarien ja siirretyn datan määrän, ja osaa muuntaa ne euroiksi.

Selaimet

• Dolphin Browser HD – Androidin Firefox laajennettavuuden ansiosta, sopii erinomaisesti mobiilisivuilla surffaamiseen. Tukee kosketusnäyttöön piirrettäviä pikatoimintoja.
• Opera Mobile – Helppokäyttöinen ja tähän asti yksi nopeimmista selaimista. Pyörittää mainiosti työpöytäselaimille suunniteltuja sivustoja.

Verkkoyhteisöpalvelut ja viestintä

• Google+ – Mobiilisovellus Googlen uudelle verkkoyhteisöpalvelulle. Osaa kerätä puhelimella otettuja kuvia suoraan verkkoon automaattisesti, joka helpottaa jakamista.
• TweetDeck – Twitter-, Facebook-, Foursquare- ja Buzz-päivityksien luku yhdellä ohjelmalla. Sisältää widgetin.
• Trillian – Kommunikointiohjelma, johon voidaan yhdistää Messenger, GoogleTalk, ICQ ja monia muita viestintäpalveluita. Asennettavissa myös Windowsille.
• Go!Chat for Facebook - Ohjelmalla luonnollisesti onnistuu chattaaminen Facebook-kaverien kanssa.
• AndChat – Helppokäyttöinen IRC-ohjelma. Yhteys voi katkeilla riippuen langattoman datayhteyden vakaudesta.

Apuohjelmat

• Alarm Clock Xtreme – Herätyskello-ohjelma, joka ei anna käyttäjälleen periksi aamuisin.
• Sleep as an Droid – Toinen, monipuolinen herätyskello. Muistuttaa käyttäjää nukkumaanmenoajoistaan ja osaa kytkeä puhelimen yöksi lentotilaan. Tallentaa tilastoja, joista voi vilkaista vaikkapa, paljonko on tullut nukuttua viime öinä.
• StopWatch & Timer – Sekunti- ja ajastinkello.
• RealCalc Scientific – Funktiolaskin kosketusnäytölle.
• Relax and Sleep – Etkö saa unta? Jätä taustalle soittamaan kitaramelodiaa, avaran luonnon ääniä tai muuta lukuisten vaihtoehtojen joukosta. Jos sinulla on hyvät kaiuttimet, yhdistä laite siihen.
• Google-kääntäjä – Googlen online-käännöspalvelu ja sanakirjaohjelma.
• QR Droid – Oletko ihmetellyt, miksi internetissä esiintyy joskus mustavalkoisia neliöitä, joissa on pisteitä? Ne ovat QR-kuvakoodeja, joiden avulla puhelimella pääsee kätevästi vaikkapa internet-linkkeihin kameran avulla. Ohjelma osaa myös luoda QR-koodeja ja lukea tavallisia viivakoodeja. Voit kokeilla tulla blogilleni tällä QR-koodilla.

Muistiinpanot ja kalenteri

• Evernote – Kätevä muistiinpano-ohjelma, joka synkronoi raapustukset automaattisesti internetiin. Asennettavissa myös tietokoneille.
• Note Everything – Ketterä muistiinpano-ohjelma, jolla voidaan merkitä asioita ylös myös pirtämällä tai äänittämällä.
• GTasks – Luo lista kotiaskareistasi, laita ylös mitä kaupasta pitää hakea ja kuittaa merkinnät yhdellä painalluksella. Synkronoi tehtävät Googleen ja sisältää myös widgetin ja pikalinkit.
• Business Calendar – Yksi parhaimmista kalenteriohjelmista, joita olen käyttänyt. Selkeä widget, erottelee tapahtumat hyvin.

Kuvat ja kuvaaminen

• QuickPic – Nopea ja näppärä kuva- ja videokatselin.
• PicSay – Kuvankäsittelyohjelma, jolla luonnollisesti onnistuu rajaaminen, piirtäminen, efektien lisääminen ja paljon muuta.
• FatBooth – Lihota itseäsi tai kaveriasi hetkessä tämän hauskan ohjelman avulla!

Musiikki

• PowerAMP – Tähän asti paras musiikkisoitin, jota olen käyttänyt.
• Shazam & SoundHound – Mikä biisi? Ohjelmat kuuntelevat ja osaavat kertoa sen sinulle. Tunnistavat myös monia suomalaiskappaleita.
• iSyncr – Synkronoi musiikkia puhelimeesi iTunes-soittolistan kautta. Maksullinen versio tukee yli 20 kappaletta.

Navigointi

• My Tracks – Tallentaa ajetut reitit graafisesti kartalle.
• Ulysse Speedometer – Näyttää ajonopeuden GPS-yhteyden avulla.
• Car Dock Home – Tämän avulla puhelin muuttuu autotelakka-asemaksi, joka helpottaa laitteen käyttöä ajatessa. Ruudut ovat täysin muokattavissa, joten niihin voi lisätä omia sovelluksia, wigdettejä ja pikalinkkejä. Suosittelen myös autotilan tekemiseksi Car Mode Control -lisäsovellusta, joka mm. poistaa näytön aikakatkaisun ja ottaa kaiuttimen käyttöön puheluita varten.
• Maverick – Reittejä tallentava karttasovellus, joka osaa ladata karttoja offline-käyttöön. Sopii ulkoiluihin ja tukee Google Mapsin lisäksi muita karttoja, kuten Nokia Ovi -palvelun kartastoa.
• Compass – Kompassi puhelimeen.

Liikuntaohjelmat

• Endomondo – Ota puhelin lenkille ja seuraa urheilusuorituksiasi tämän ohjelman avulla. Tallentaa tulokset ja reitit kartalle GPS:n avulla.
• JEFIT – Suunnittele salikäyntikertojasi, tallenna ja seuraa suorituksiasi JEFIT:n avulla. Mukana opas animaatioineen kuntosalilaitteiden käyttöön.

Tiedostojen hallinta

• ES File Manager – Monipuolinen tiedostoselain, runsaasti ominaisuuksia.
• Dropbox – Android-versio tiedostojen synkronointiohjelmasta, jolla onnistuu helposti tiedostojen kopiointi puhelimen ja palvelimen välillä molempiin suuntiin.
• Bluetooth File Transfer – Hallitse toisen puhelimen tiedostoja bluetooth-yhteyden välityksellä.

Järjestelmä

• JuiceDefender – Säästää akkuvirtaa. Ohjelma osaa mm. katkaista datayhteydet ja GPS:n, kun puhelinta ei käytetä. Akun kulumista voi seurata graafisesti JuicePlotter-ohjelmalla.
• Lookout Mobile Security – Tietoturvaohjelma. Skannaa laitetta riskisovellusten estämiseksi ja jos laite katoaa, voidaan se jäljittää tämän ohjelman avulla.
• Go Launcher EX – Erittäin kevyt ja muokattava launcher, eli käyttöliittymä vaikkapa HTC Sensen tilalle. Ohelle voidaan asentaa myös sääennusteista raportoiva GO Weather, joka sisältää widgetin.
• Quick Settings – Muuta puhelimen asetuksia nopeasti, vaikka yhden painalluksen kautta.
• Advanced Task Killer – Sammuta taustalta ylimääräiset ohjelmat hidastamasta laitetta, vaikkapa widgetiä painamalla.
• Watchdog – Oletko ihmetellyt, mikä ohjelma kuluttaa paljon akkua, vaikka laite olisi valmiustilassa? Watchdog hälyttää, jos havaitsee jonkin ohjelman kuormittavan suoritinta taustalla.
• SIM Checker – Jos puhelinvaras lyö laitteeseen toisen SIM-kortin, lähettää ohjelma automaattisesti sijaintitietoja tekstivestien ja sähköpostien välityksellä.
• App 2 SD – Sovellusten siirto muistikortille käy helpoksi puhelimen tallennusmuistin säästämiseksi tämän ohjelman avulla. Huom! Joidenkin sovellusten toiminta voi muuttua epävakaaksi, kun ne ovat siirretty muistikortille. Vaatii Android 2.2 tai uudemman.

Internet-hallinta

• EasyTether – Luo tietokoneelle internet-yhteyden puhelimen 3G-datayhteyden välityksellä, joten mokkuloita ei tarvita! Maksullinen versio päästää läpi salatun https-yhteyden, jota tarvitaan esimerkiksi sähköpostin tarkistamisessa.
• TeamViewer – Etähallitse tietokonettasi puhelimella. Ohjelmalla näkee tietokoneen ruudun internet-yhteyden kautta ja hallinta onnistuu käyttämällä kosketusnäyttöä. Ohjelmaa ei toistaiseksi löydy Android Marketista, mutta sen voi ladata Androidiin tästä.

Assembly Summer 2011

Olin 4-7.8. pidetyissä Assembly-tietokonefestivaaleissa avustustöissä ja tietysti myös nauttimassa paikan tapahtumista, vaikkakin vain vähän. Noin 3000 nörttiä valtasivat Hartwall Areenan täyteen ja itselleni tämä oli neljäs käyntikerta Assyilla. Tapahtumia piisasi cd-levyjen heitosta demo-kompoihin ja lavalla oli myös cosplayta ja Machinae Supremacy -metalliyhtye. Peliturnausten puolella suurin palkintopotti oli ASUS ROG:n StarCraft 2 -turnauksella, jonka 8000 euron pääpalkinto houkutteli pelaajia ympäri maailmaa. Myös mm. Brinkiä, Team Fortress 2:ta ja Tekkeniä pelattiin.

Ottamiani kuvia voi katsella verkkoalbumistani. Harmittavaa, etten vielä omista digijärkkäriä, joka olisi käyttämisen arvoinen tällaisille tapahtumille. Linkitänpä lisäksi muiden ihmisten ottamiin kuviin – tässä assembly.galleria.fi ja Gaming.fi.

Norjan tragedian jälkeen

Norjan verilöyly on herättänyt paljon puheenaiheita liittyen väkivaltapeleihin. Niiden vaikutuksista on pohdiskeltu huomattavan paljon sen jälkeen, kun Breivikin harrastuksien yksityiskohdat selvisivät. Tämän myötä tapaus on saanut suomalaiset mediat haastattelemaan Assemblyssä käyneitä peliasiantuntijoita. He vertaavat videopelaamista vaikkapa jalkapalloon, joka on myös harrastus. Rock-musiikin tavoin pelaamisesta on nuorisolle tullut osaksi kulttuuria, johon vanhemmat eivät välttämättä osaa suhtautua positiivisesti.

Myös anonyymikirjoittajiin ja vihapuheisiin on suhtauduttu entistä enemmän. Ministeri Erkki Tuomioja on vastustanut nettiin kirjoittelusta tuntemattomina ja Eva Biaudetin mukaan lievemmistäkin vihapuheista on rangaistava.

Sinänsä koko nimellä esiintyminen on hyvä juttu. Mitä enemmän käyttäjä uskaltaa kertoa henkilöllisyydestään netissä, sitä vakuuttavammaksi hän voi saada vaikkapa kertomastaan mielipiteestään. Sitä enemmän hän myös vastaa kirjoituksestaan. Sitä paremmin hän voisi harkita julkaisuhetkellä, mitä laittaa internetiin ja perumaan mokiaan viime hetkellä ennen allekirjoituksensa singeerausta. En kuitenkaan missään nimessä kehottaisi ketään antamaan itsestään henkilötietoja julkisuuteen, koska varsinkin kokemattomilla käyttäjillä on riskejä tehdä virheitä – ja se on todella, todella helppoa. Sitä tapahtuu paljon ja jatkuvasti – esimerkiksi Facebookissa.

Tällaista tällä kertaa. Voin lämpimästi suositella lukea muiden käyttäjien aiheisiin liittyviä kirjoituksia, kuten verkkokeskustelusta Lehmätkin lentäis -blogilta ja vihapuheista oikeus ja kohtuus -blogilta. Jatketaamme harrastuksia.

Lärvikirjan käyttäjä, kannattaisiko internetiin mennä kertomaan aurinkolomastaan, jolloin varkaat voisivat tietää tarkalleen, milloin taloon kannattaa iskeä nakki? Tai järjestää synttärikutsut niin huolimattomasti, että muutama tuhat kutsumatonta vierasta odottavat sisäänpääsyä kotiovellasi?

Kuten tämä on todettu moneen kertaan: mitä laitetaan internetiin, ei koskaan saada enää pois. Valitettavasti se pitää paikkansa myös kauhistuttavassa Facebookissa, johon monella käyttäjällä on voimakas riippuvuussuhde. Internet luo helpon lähestymistavan vaihtaa sanoja muille ihmisille. Tilapäivitystä kirjoittaessa tuppaa joskus unohtumaan, että ollaan elävien ihmisten kanssa tekemisissä. Suurimmat pahat piilevät myös epävirallisissa sovelluksissa, mutta lisäksi käyttäjiä hankaloittavat monimutkaiset yksityisyysasetukset.

Kuva: E-V

Facebookia on kritisoitu myös heikosta tietoturvasta. Käyttäjien kirjoittamat henkilökohtaiset tiedot joutuvat kolmansien osapuolien soppaan ja niitä hyödynnetään mm. mainostajilla. Menetelmä herätti kiinnostusta Pohjoismaiden tietoturvaviranomaisilta, joka lähetti Facebookille 45 kysymystä liittyen käyttäjätietojen luovuttamiseen.

Nyt vaikuttaa siltä, että pikku-f saa mojovasti vastapainoa isolta G:ltä. Google+ sai kiitosta tietoturvan huomioimisesta mm. F-Securelta. Esille nousevat varsinkin helppokäyttöiset toiminnot, joilla valita, mitä henkilökohtaisia tietoja jakaa kellekin.

Ensivaikutelma Google+:n ulkoasusta on selkeä, mutta tylsä. Sisältökin on vielä tynkää, sillä tuttavia on toistaiseksi sormilla laskettavan luvun verran eikä esimerkiksi Facebookin kaltaisia ryhmiä tai sovelluksia ole vielä palvelussa. Eniten ilahduin kuitenkin kuvagalleriaominaisuuteen, jonka ansiosta kuvien selailu on näppärää ja miellyttävää. Lisäksi omia kuvia voidaan muokata palvelun työkaluilla, joten aina ei enää tarvitse vaivautua pienten viimeistelyjen takia lähteä photoshoppailemaan ennen uppaamista.

Tilapäivitystä tehdessä näkyy, keille Google+:n käyttäjille kirjoitus tulee luettavaksi. Ne voidaan jakaa eri “piireihin”, jotka korvaavat Facebook-tyylisen kaverilistan. Piireihin voi lisätä keitä tahansa ihmisiä, jotka löytyvät hausta. Päivitykset, kuvat ja muut tiedot voidaan säätää näkymään tietyille käyttäjille riippuen, mihin piireihin heidät ovat lisätty ja mitkä piirit ovat valittu näkemään mitäkin raapustuksia. Esimerkiksi esimiehiltä, anopeilta ja ikäviltä sukulaisilta voidaan piilottaa raportteja viikonloppuina tapahtuneista kännäysreissuista. Kätevän esikatselun avulla voidaan kokeilla toisen käyttäjän näkökulmasta, miten profiili näkyy heille.

Se siitä esittelystä, suosittelisin testaamaan Google+:aa itse. Google mainostaakin palveluaan tunnuslauseella “älykästä elämää verkossa”. Tarkoittaako se sitten sitä, että Facebook-mokien kaltaiset päivitykset tulevat selvästi vähentymään paremman palvelun ansiosta? Mistä mokat johtuvat, käyttäjien harkintakyky ei aina riitä niiden välttämiseen vai kaikki on kiinni käytettävästä palvelusta?

Ei ole vain yhtä syytä, siispä molemmat pitävät paikkansa. Kehittäjillä on kuitenkin suuri vaikutuskyky vähentää jälkimmäistä syytä parantamalla verkkoyhteisöpalveluaan turvallisemmaksi. Toivottavasti Zuckerberg tietää sen.

Facebook on estellyt monien Google+:n sovelluksien käytön kylmästi, joten verkkoyhteisöpalveluiden kilpailu on nyt kireämpi kuin koskaan. Kummalle tämä on lopun alku ja kummalle alun loppu?

Olen seurannut Nokian tilanteita vuosia. Sen jälkeen kun jättiyhtiö julkisti alkuvuonna 2011 siirtyvänsä Windows-puhelimiin, keskustelua on herännyt ympäri maailmaa ja lööpit olivat täynnä Nokia-juttuja. Päässäni rupesi raksuttamaan, tuleeko se olemaan ylämäkeen johtava veto vai oliko se Nokian suurin virheliike. Jos Nokian Windows-puhelimet tulevat olemaan totta, tämä tarkoittaa sitä, että pitkään käytetystä Symbian-käyttöjärjestelmästä luovutaan.

Lisäksi työntekijöitä irtisanottiin paljon, ja niitä tullaan potkimaan lisääkin. Samaan aikaan kun raapustelin tätä, tuli Nokian yt-neuvotteluista päätös antaa potkut 1400 työntekijälle Suomessa. Miksi kaikki kävi näin? Tätini oli Englannissa töissä Nokialla pari vuotta sitten ja lähti vapaaehtoisesti, sillä siellä mentiin koko ajan huonompaan suuntaan eikä ollut uskoa huomiseen. Nyt vuoden loppuun mennessä sieltä irtisanotaan 700 työntekijää.

Mutta otetaanpa suurennuslasi käteen ja selvitetään asiaa markkinoilla olleista puhelimista päätellen. Matkapuhelimet yleistyivät vauhdilla ja niin paljon, että lähes jokaisen koululaisen taskusta löytyy nykyään sellainen. Siksipä älypuhelimiakin on uskallettu muutaman vuoden ajan markkinoida muunakin kuin isokenkäisten työvälineenä. Tavallisiin värinäyttöpuhelimiin riitti yksinkertainen Symbian-käyttöjärjestelmä, jossa ei tarvinnut olla juuri mitään ylimääräistä.

Sitten kun älypuhelimet ja 3G-datayhteydet nousivat aiheeksi enemmän ja enemmän, ei siihen enää riittänyt tunnettu Symbian säilyttämään puhelinmarkkinoiden valtaistuinta Nokialle. Ohjelmistoalustaa olisi pitänyt uudistaa tai vaihtaa aikoja sitten, sillä älypuhelimet eivät ole enää pelkkiä puhelimia. Ne ovat myös kämmentietokoneita, joiden toiminnalla on yhtä suuri riippuvuus käyttöjärjestelmästään kuten tavallisillakin tietokoneilla. Merkittäviä käänteitä ei kuitenkaan saatu aikaan, vaan Symbian jäi kehittymään niin hitaasti, että Google ja Apple menivät vikkelästi ohi. Jos Nokia olisi varautunut ennalta älypuhelimien näin valtavaan markkinaan, olisi tulevaisuutta paljon enemmänkin.

Nokia kuitenkin halusi pitää selvästi puhelimissaan sellaisen käyttöjärjestelmän joka näyttää itsensä näköiseltä, kuin siirtymään muiden valmistajien tavoin Android-soppaan. Siksipä Elop piti sopimusta Microsoftin kanssa arvokkaana. Nyt vuoden loppuun mennessä pitäisi tulla ensimmäiset Windows-puhelimet. Elop on melkoisen uskalias kaveri.

Mutta entäs tämä vastavalmistunut soppa N9:n kanssa, jossa on Androidin tapaan Linux-pohjainen MeeGo-käyttöjärjestelmä? Sanoisin, että tilapäinen ratkaisu ennen Windows-puhelimien tuloa. Vaikka olen yllättynyt Nokian ottaneen kerrankin avoimella käyttöjärjestelmällä varustetun älyluurin, olen aivan varma, että MeeGo jää lyhytikäiseksi. Varsinkin, jos saman puhelinvalmistajan kanssa on yhteistyössä myös Microsoft, joka on jo valloittanut tietokoneet ja olohuoneet. Mutta antaa tulevaisuuden näyttää uutisia seuraten, tapahtuuko sama puhelimillekin.

Kuluttajat, haluatteko tosiaan pitkäikäisen luurin vai pysytellä jättifirmojen koekaniineina ja ostella alle vuoden välein kalliita puhelimia? Oli se minkä merkkinen tahansa, nyt vain ominaisuuksilla on väliä. Vaikka kyseessä olisi Nokia.

Jos hermosoluissani virtaa taas jotain niin avaudun tänne lisää. Joitakin pikkuseikkoja tulee laitettua myös Twitteriin.

Siirry lukemaan arvostelua tästä!

Sadly I’m sorry, I have no intention of continue making games and that’s why I can’t answer to all questions about FPSC (dude, last time I’ve used FPSC about 1,5 years ago). Although I make no more games (at the moment), I’m glad I receive numbers of good feedback. Thank you for your interest! And hey, remember to play games such as Left 4 Dead, Penumbra or even like Terror Lab. ;)

First Post

3 playable levels download (119 MB):

Finnish Gaming Community
MBnet
Game Front

YouTube gameplay video

Käytimme ahkerasti videokameraa, jotta reissusta olisi irronnut kuin kokeellisesti, myös muistoksi, DVD-kooste. Tämän olen nimennyt ”Lapin Eräjormat”, jonka editointiin meni kuusi viikkoa. Se on kuitenkin henkilökohtainen ja vain tuttavillemme saatavilla, joten sitä on turha etsiä leffakaupoista. Toisaalta olen ajoittain kirjoitellut pientä päiväkirjaa ja ajattelin julkaista sen tänne blogilleni kaikkien halukkaiden luettavaksi. Jos vaikkapa halajat mennä luontoon vaeltamaan rinkan kanssa muttet ole ennen tehnyt sellaista niin lue vaikkapa meidän reissukooste.

Päivä 1. (30.6.2009)

Matka alkoi noin klo 7.00, kun ajelin hakemaan kaveria ja hänen matkatavaroitaan. Heräsimme molemmat puolitoista tuntia aikaisemmin ja aloitimme lähtövalmistelut. Lähtö sujui ongelmitta, vaikka nukuin n. 5 tuntia ja kamu paljon vähemmän. Siitä huolimatta hän pääsi ajamaan alkumatkaa sujuvasti ensimmäistä kertaa Focus C-Maxilla, sillä pienen stressin takia en halunnut vielä ajaa. Onneksi matka sujui hyvin eikä 10 tunnin ajomatka ollut pitkästyttävä. Olenhan aiemminkin ollut monituntisilla reissuilla joten tähän tottui. Matkalle oli mukavaa lähteä ja tiesimme, että on mahtava reissu tiedossa, pitäen huolenaiheet kotona. Matkaa helpottaaksemme meillä oli navigointilaite ja omat kartat, jotka hain netistä ja printtasin. Vähemmälläkin olisimme ehkä pärjätty, mutta koska kyseessä oli tähän mennessä pisin itse tekemämme reissu, emme ottaneet riskiä eksyä.

700 kilsan matkan jälkeen saavuimme Korouomaan, Saukkovaaran parkkipaikalle. Loppuosuus oli niin kivinen ja kuoppainen, että yksi pölykapseli irtosi. C-Maxilla oli muutenkin todella matala pohja. Meitä odotti rutkasti jättiläispaarmoja autoparkilla ja illemmalla hyttysiä. Suunnittelimme päiväretkeä huomista varten, pystytimme teltan ja painuimme laskemaan lampaita.

Päivä 2.

Söimme aamupuurot ja lähdimme vaeltamaan alas kohti kalliojyrkännettä. Retkikarttamme helpottivat merkittävästi antaa tieto siitä missä ollaan ja kuinka pitkät matkat tulevat olemaan. Ihme juttu, tällä kertaa ei kaverin kiusaksi hyttyset ärsyttäneet aamusta ja edellisestä päivästä huolimatta. Itse vain huidon niitä korvistani joskus, sillä meikäläisellä ei tunnu olevan allergiaa. Huomio keskittyi upeaan jyrkänteeseen, josta me tultiin alas. Vaelsimme rotkoa pitkin ja kiipesimme toiselle jyrkänteelle. Ihailimme upeita näköaloja, hörppäsimme kahvia laavulla, syötiin ja lähdimme takaisin. Reissun ensimmäisen vaelluksen jälkeen suuntasimme kohti Sompiojärveä. Törmäsin ajomatkan aikana pariin poroon ja kaveri koiraan. Kuitenkin ilman kolareita. Saavuimme järvelle klo 1.00 yöllä ja meni ainakin pari tuntia ennen kuin päästiin nukkumaan. Hieman myöhässä tultiin mun mielestä mutta ei voi mitään, parempi ajoitus ensi kerralla.

Puro Korouomalla

Korouoman jyrkänteeltä

Poroja

Päivä 3.

Koska lähdimme myöhään nukkumaan, nukuin ainakin itse todella pitkään. Kamu kyllä valvoi muutaman tunnin ennen nousemistani. Valmistelimme aamupuurot ja -kahvit ja suunnittelimme tiskausoperaatiota. Mikä tuuri, saimme täytellä vesikanistereitamme kylmällä, puhtaalla vedellä, sillä täällä oli kaivo. Palkitsimme itsemme pulahtamisella ennen Inariin lähtöä. Tosin lähtöaika oli n. klo 16.30, joten päätimme unohtaa Kevon tältä päivältä. Poikkesimme matkalla Saariselässä täyttämässä ruokakassit makkaroilla ja vatsat pitsoilla.

Sitten löysimme leirintäalueen ja päätimme jäädä sinne yöksi. Henkilökunta vaikutti hieman kireältä enkä nähnyt heissä juurikaan hymyä, varsinkaan isännällä. Monilla muilla turisteilla oli karavaanit ajoneuvoinaan ja leirintäalueella oli paljon venäläisiä. Ilmasto oli loppuillan kuin Siperiassa; pirun kylmä, kova tuuli, hyytävät aallot eikä auringonpaistetta ollenkaan. Eipä se minua haitannut, sillä sää oli kohdillaan fiilikseen nähden. Ilmat kylmenivät entistä enemmän ja rankkasateitakin ennustettiin seuraavalle päivälle (jota ei taidettu kohdata).

Poro kävi moikkaamassa tien reunalla

Päivä 4.

Heräsin kaverin hampaiden kalinaan. Hän käytti puuvillavaatteita ja kesämakuupussia kolmen asteen lämpötilassa, joten en ihmetellyt. Onneksi äiti hoksasi antaa mukaan eräänlaisen villapeiton, jolla kamu pääsi jatkamaan uniaan. Peseydyimme lämpimästi, poistuimme leirintäalueelta, poikkesimme Inarin kylällä ostoksilla ja jatkoimme matkaa kohti Utsjokea, joka oli yllättävän pieni kylä huolimatta siitä kuinka tunnemme sen Suomen pohjoisimpana kuntana. Ylitimme sillan ja astuin ilmeisesti ensimmäistä kertaa Norjan maaperään. Katselimme paikkoja parin kilometrin säteellä ja lähdimme takaisinpäin, sillä aikaa ei riittänyt pitemmille reissuille. Mielenkiintoisin osuus Norjassa jäi jonkin eläimen pääkallon löytäminen. Poron luultavasti, samoin löysimme sille hampaat. Löysimme Kevon parkkipaikan, pakkasimme tavarat rinkkoihin ja aloitimme iltavaelluksen ja matkan kohti rotkoa. Vaellus tuntui todella mukaantempaavalta, sillä etelästä poiketen erilaiset olosuhteet ja ympäristö antoivat uutta tuntumaa. Kaverin onneksi hyttysiäkään ei ollut paikalla. Jäimme nauttimaan ensimmäisellä pysähdyspaikalla iltamyöhän nuotiovalosta.

Järvi Kevolla

Päivä 5.

Jatkoimme matkaa kohti rotkoa. Matkan aikana kohtasimme tunturipuron, josta on mahdollista juoda puhdasta juomavettä. Se on jopa puhtaampaa kuin kraanavesi. Saavuimme rotkon korkealle reunalle, jossa oli hyvät nähtävyydet. Lähdimme alas, vaelsimme rotkon läpi ja saavuimme taukopaikalle grillaamaan makkaraa. Sitten käännyimme takaisin kohti autolle, sillä matkaa olisi muuten joutunut jatkamaan kahlaten ilman pyyhettä. Samassa paikassa pumpattiin vatsat täyteen, missä yövyttiin viime yönä. Autolle saavuttua pystytimme teltan parkkipaikan lähettyville, joen reunalle missä ei virran melu ota korville maaston ansiosta. Olihan siellä pikkusen hyttysiäkin tuulen takia, ei onneksi niin paljon kuin iltaisin Korouomalla.

Kevon jyrkänteellä

Kevon kanjoni

Päivä 6.

Aamupuurojen ja teltan purun jälkeen pakkailimme tavaraa autoon seuraavaa ajomatkaa varten. Matkatessamme Oulankaa kohti kohtasimme aika ajoin reissun viimeiset porot, vieläpä lähellä määränpäätä tuli vastaan kunnollinen sarvipäälauma. Leirintäalueella odotti ystävällinen vastaanotto. Otettiin siis respassa pullakahvit, vietiin auto paikalle ja pystytettiin teltta. Naapuritontilta tuli pieni hauva tervehtimään, samoin tämän hieman “eräjormempi” ukko. Saimme siis illaksi vierasta juttuseuraa, myös iltanuotiolla. Puhuimme vaikka mitä mielenkiintoisia asioita, jotka vaihtelivat muurahaisista pilvenpiirtäjiin. Ja nam, kaverin ryynimakkarakin oli hyvää. Lopuksi saunottiin ja juotiin olutta yli varatun saunavuoroajan, joka tuntuikin meille olevan ansaittua hetkeä reissun päätteeksi. Tai siis melkein, vielä yksi päivä edessä.

Päivä 7.

Päivän alussa lähdettiin kävelylle katsomaan julmetun voimakkaasti virtaavaa koskea. Kaverikin ehdotti, että kävisimme joskus pääsiäisenä käymässä uudestaan, sillä veden pinnalta irronneet jääpalat tekevät koskesta komeamman. Ennen lähtöä tiskasin astioita ja pakkailimme tavaroita. Ohitimme kaivinkoneen ja käytiin tankkaamassa. Lähdettyämme eteen tuli sama kaivinkone, tällä kertaa emme päässeet ohittamaan sitä heti ohituskiellon takia, kunnes se meni tien reunaan ja päästi meidät ohi. Pikkusen nauratti. Pimeällä ajatessamme meinasi käydä köpelösti varsinkin edempänä ajavalle; joku törppö ajelehti jatkuvasti ja meinasi törmätä vastaantulevaan rekkaan. Humaltunut, väsynyt, tai jotain, se jäi epäselväksi. Kotimatka sujui kuitenkin hyvin, ja saavuimme yöllä kello kahden aikaan koteihin.

Entisöity ampumapesäke Oulangasta

Oulankajoki

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Varasimme reissulle yhteensä pari viikkoa ja matkaan meni siis yhteensä seitsemän päivää. Kilometrejä kertyi yli 2500 kilometriä. Pitempi reissu ei olisi ollut pahitteeksi, vaikka viikkokin riitti mainiosti. Reissu oli tähän asti pisin itse suunniteltu matka kuin kilometreissä, myös käytetyssä ajassa.

Mitä tästä opimme? Omasta mielestäni varauduimme matkaan todella hyvin, vaikka minulta kysyttiin välillä tyyliin ”kannattaako teidän oikeasti lähteä”. Pohjois-Suomessa on kuitenkin kesälläkin todella kylmää, joten kannattaa vältellä puuvillavaatteiden käyttöä jos suinkin mahdollista. Suosittelen ruskovilloja, ne lämmittää eivätkä kanna kosteutta. Hengittäviä tuulivaatteita kannattaa käyttää sadeasuja myöten, jottei hiosta. Kylmiäkin öitä voi nukkua teltassa, jos on valittu oikeat makuupussit ja yövaatteet. Myös aikatauluista kannattaa pitää huolta, jottei lipsu suunnitelmista vaikkapa nukkumalla yli. Väsyneenä en kuitenkaan kannata lähteä ajamaan, ottaa mielummin vaikka torkut tien reunalla. Tien yli tallustelee välillä poroja ja hirviä, jotka eivät kaikille ole kivoja.

Reissukartta

Reissu saattaa raastella tuskallisesti hermoja ja tunteet voivat mennä kireälle. Olipa mukana enemmän tai vähemmän matkakumppaneita, erimielisyyksien sattuessa ei auta kuin selvittää riita-asiat loppuun asti. Tiukkamielisyys ja äkkipikaisuus tuhoaa henkisesti sekä itseään että muita, mutta mitä enemmän pystytään ymmärtämään toisia, sitä paremmalta matkat maistuvat. Yhteistyö ja -ymmärrys on erittäin tärkeää isoille matkoille. Rahaakin voi kulua yllättävän paljon, eniten bensaan ja matkaa varten hankittuihin varusteisiin.

Pääasia, että reissu on kuitenkin tehty. Hiphei!

A – Tampere
B – Korouoma
C – Sompiojärvi
D – Inari
E – Utsjoki
F – Kevo
G – Oulanka

P.S. Tullaan varmaan toistekin. Lappi on muuten mahtava paikka.

Sivusto, jossa olen uutisoisoinut yli 1,5 vuotta, on kokenut viimein täydellisen uudistuksen. Vuoden vaihteessa saadun ulkoasun ja puolen vuoden kovan ohjelmoinnin myötä Team Fortress.fi ja muut Battle.fi -rinnakkaissivustot ovat saatu keskitettyä yhdelle sivustolle sekä uuden nimen alle. Gaming.fi vastaa tulevaisuudessa kaikkiin tarpeisiin suosituimpien nettimoninpelien osalta.

Gaming.fi | Lisätietoja | RSS | #gaming.fi

Guitar Hero 2:n muovisoittimen luulisin kestävän myynnissä pitkään, joita saa myös uusina kohtuuhinnalla. Langalliseen on helppo luottaa eikä sitä tarvitse kalibroida. Myös hyvämuotoisen rakenteen ansiosta kitara pysyy hyvin kyljessä. Vanha, mutta kelpaa!

Guitar Hero 3:n kitara oli pettymys. Pyöreästä ja kulmikkaasta rakenteesta voidaan olla montaa mieltä, mutta kitara ei istunut ainakaan meikäläisen kroppaan. Lisäksi jo ostopäivästä lähtien kallistus toimi liian herkästi. Myöhemmin ongelmia ilmeni yhteen nauhanappulaan, jota joutui toimimisen toivossa painamaan tosissaan. Lelukaupastako tämä kallis televisiosoitin on? Aika huono maku jäi. Onneksi jokaiselle langattomallekin muovikitaralle on vähintään vuoden takuu.

Guitar Hero: Metallican muovisoitin on paranneltu versio World Tour -kitarasta. Langattoman ja langallisen kitaran välillä löytyy aina plussia ja miinuksia. Jos sillä ei ole väliä kumpi on, tämä kitara on kuin luotu sooloja soittavalle kitaristille. Tosin soitin ei tuo muita uusia ihmeitä kuin helpomman tuntuisen soittokielen ja liu’utinpalkin kovempia sooloja varten.

Raskaan musiikin ystävä ilahtuu helposti kitarapeleihin, mutta takuukuitti on kaiken varalta syytä säilyttää.

Soittimien yhteenveto

Guitar Hero 2

+ Langallinen on aina varma
+ Rakenne
4/5

Guitar Hero III

+ Jos tykkää langattomasta
- Rakenne
- Ilmennyt useita ongelmia
2/5

Guitar Hero: Metallica

+ Soittokieli ja liu’utinpalkki
+ Rakenne
- Yhä langaton
4/5

Download (119 MB):

Finnish Gaming Community
MBnet
Game Front

YouTube walk through video

Terror Lab design story – English

This 3-level game is a sample design, what has ended up. Full version of this game will never reach to release, I believe that. However, I decided to show something, what I’ve achieved for this goal. An age difference of give up of design and release of sample is just over one year. The main point of sample is show my map design, maybe for later plans…

Levels of sample version is 1, 5 and 6, what are unfinished but at least they are worked at test session. Bugs will be found and loading can take long time, depending of your computer capacity.

Cause of game development stop is that game creator software’s (FPS Creator) limits blocks development. I have started game making for interest, I have emphasized to level design, I have used lot of time and that matters has teached well to develop design skill but finaly, I don’t like software’s user interface any more. In big maps design bugs has toppled to prevent design’s final use too. All fixing of bugs and embroiding of interface can be too big job. Fortunately this isn’t the end of the world because the game has been finished only low fraction. I am also satisfied for experiences what I have got through The Game Creator and this community and I want to give praise for them. Anyway, I will continue hobbies with other things but still I have interested same lines that may continue to do with own maps as well for games Half-Life 2 and Team Fortress 2.

P.S. Sorry my bad english, I hope you understand my text.

Terror Lab design story – Finnish

Tämä 3-tasoinen peli on näyte tuhkaksi päätyneestä suunnitelmastani. Pelistä ei siis tulla uskoakseni julkaisemaan koskaan täyttä versiota. Päätin kuitenkin näyttää jotain, mitä olen saanut tätä tavoitetta varten aikaan. Ikäeroa suunnittelun lopettamiseen ja näytteen julkaisemiseen on vähän yli vuosi. Näyteversion tarkoituksena on esittää pääasiassa osa kenttäsuunnitteluani, ehkä myöhempiä tarkoituksia varten…

Näyteversiossa ovat kentät 1, 5 ja 6, jotka ovat viimeistelemättömät mutta ovat ainakin toimineet testausvaiheessa. Bugeja löytyy ja lataaminenkin voi kestää riippuen koneesi tehoista.

Syynä pelin kehittelyn lopettamiseen oli se, että käyttämäni simppelin pelinteko-ohjelman (FPS Creator) rajat tulivat jo vastaan. Aloitin tekemään peliä mielenkiinnon vuoksi, panostin kenttien suunnitteluun, aikaa meni paljon ja tämä opetti hyvin kehittämään suunnittelutaitoja, mutta enpä enää tykännyt ohjelman tarjoamasta käyttöliittymästä. Isompien karttojen suunnittelussa bugitkin kupsahtivat estämään suunnittelun lopullista käyttöä. Kaikkien vikojen korjaaminen ja käyttöliittymän kaunistelu olisi liian iso homma. Onneksi tämä ei ollut maailmanloppu, sillä peli oli vain pienen murto-osan valmis. Olen myös tyytyväinen The Game Creatorsin ja tämän yhteisön tarjoamiin kokemuksiin ja haluan kiittää siitä. Jatkan kuitenkin harrastusta muiden juttujen parissa, mutta olen yhä kiinnostunut samasta linjasta, joka saattaa jatkua omien karttojen tekemisissä mm. peleille Half-Life 2 ja Team Fortress 2.