Poroja, eräjormia ja kitukasvuista luontoa

Autolla on kiva reissailla omin päin eri paikoissa Suomea, mutta me lähdettiin kauemmaksi ympäri tiheiden asutusten, yöttömien öiden ja porojen. Kesä- ja heinäkuun välissä 2009 suoritin pitkäaikaisen ystäväni kanssa reissun Lappiin, oikaistiin Norjassa, Lappiin ja takaisin Tampereelle. Paikkoihin syvennyimme tarkemmin kuin lyhyillä päiväkävelyillä reppujen kanssa, myös vaelluksilla rinkkoja ja telttaa kanniskellen.

Käytimme ahkerasti videokameraa, jotta reissusta olisi irronnut kuin kokeellisesti, myös muistoksi, DVD-kooste. Tämän olen nimennyt ”Lapin Eräjormat”, jonka editointiin meni kuusi viikkoa. Se on kuitenkin henkilökohtainen ja vain tuttavillemme saatavilla, joten sitä on turha etsiä leffakaupoista. Toisaalta olen ajoittain kirjoitellut pientä päiväkirjaa ja ajattelin julkaista sen tänne blogilleni kaikkien halukkaiden luettavaksi. Jos vaikkapa halajat mennä luontoon vaeltamaan rinkan kanssa muttet ole ennen tehnyt sellaista niin lue vaikkapa meidän reissukooste.

Päivä 1. (30.6.2009)

Matka alkoi noin klo 7.00, kun ajelin hakemaan kaveria ja hänen matkatavaroitaan. Heräsimme molemmat puolitoista tuntia aikaisemmin ja aloitimme lähtövalmistelut. Lähtö sujui ongelmitta, vaikka nukuin n. 5 tuntia ja kamu paljon vähemmän. Siitä huolimatta hän pääsi ajamaan alkumatkaa sujuvasti ensimmäistä kertaa Focus C-Maxilla, sillä pienen stressin takia en halunnut vielä ajaa. Onneksi matka sujui hyvin eikä 10 tunnin ajomatka ollut pitkästyttävä. Olenhan aiemminkin ollut monituntisilla reissuilla joten tähän tottui. Matkalle oli mukavaa lähteä ja tiesimme, että on mahtava reissu tiedossa, pitäen huolenaiheet kotona. Matkaa helpottaaksemme meillä oli navigointilaite ja omat kartat, jotka hain netistä ja printtasin. Vähemmälläkin olisimme ehkä pärjätty, mutta koska kyseessä oli tähän mennessä pisin itse tekemämme reissu, emme ottaneet riskiä eksyä.

700 kilsan matkan jälkeen saavuimme Korouomaan, Saukkovaaran parkkipaikalle. Loppuosuus oli niin kivinen ja kuoppainen, että yksi pölykapseli irtosi. C-Maxilla oli muutenkin todella matala pohja. Meitä odotti rutkasti jättiläispaarmoja autoparkilla ja illemmalla hyttysiä. Suunnittelimme päiväretkeä huomista varten, pystytimme teltan ja painuimme laskemaan lampaita.

Päivä 2.

Söimme aamupuurot ja lähdimme vaeltamaan alas kohti kalliojyrkännettä. Retkikarttamme helpottivat merkittävästi antaa tieto siitä missä ollaan ja kuinka pitkät matkat tulevat olemaan. Ihme juttu, tällä kertaa ei kaverin kiusaksi hyttyset ärsyttäneet aamusta ja edellisestä päivästä huolimatta. Itse vain huidon niitä korvistani joskus, sillä meikäläisellä ei tunnu olevan allergiaa. Huomio keskittyi upeaan jyrkänteeseen, josta me tultiin alas. Vaelsimme rotkoa pitkin ja kiipesimme toiselle jyrkänteelle. Ihailimme upeita näköaloja, hörppäsimme kahvia laavulla, syötiin ja lähdimme takaisin. Reissun ensimmäisen vaelluksen jälkeen suuntasimme kohti Sompiojärveä. Törmäsin ajomatkan aikana pariin poroon ja kaveri koiraan. Kuitenkin ilman kolareita. Saavuimme järvelle klo 1.00 yöllä ja meni ainakin pari tuntia ennen kuin päästiin nukkumaan. Hieman myöhässä tultiin mun mielestä mutta ei voi mitään, parempi ajoitus ensi kerralla.

Puro Korouomalla

Korouoman jyrkänteeltä

Tällaisten otusten esiintyminen Lapissa on tien päällä yleistä

Päivä 3.

Koska lähdimme myöhään nukkumaan, nukuin ainakin itse todella pitkään. Kamu kyllä valvoi muutaman tunnin ennen nousemistani. Valmistelimme aamupuurot ja -kahvit ja suunnittelimme tiskausoperaatiota. Mikä tuuri, saimme täytellä vesikanistereitamme kylmällä, puhtaalla vedellä, sillä täällä oli kaivo. Palkitsimme itsemme pulahtamisella ennen Inariin lähtöä. Tosin lähtöaika oli n. klo 16.30, joten päätimme unohtaa Kevon tältä päivältä. Poikkesimme matkalla Saariselässä täyttämässä ruokakassit makkaroilla ja vatsat pitsoilla.

Sitten löysimme leirintäalueen ja päätimme jäädä sinne yöksi. Henkilökunta vaikutti hieman kireältä enkä nähnyt heissä juurikaan hymyä, varsinkaan isännällä. Monilla muilla turisteilla oli karavaanit ajoneuvoinaan ja leirintäalueella oli paljon venäläisiä. Ilmasto oli loppuillan kuin Siperiassa; pirun kylmä, kova tuuli, hyytävät aallot eikä auringonpaistetta ollenkaan. Eipä se minua haitannut, sillä sää oli kohdillaan fiilikseen nähden. Ilmat kylmenivät entistä enemmän ja rankkasateitakin ennustettiin seuraavalle päivälle (jota ei taidettu kohdata).

Poro kävi moikkaamassa tien reunalla

Päivä 4.

Heräsin kaverin hampaiden kalinaan. Hän käytti puuvillavaatteita ja kesämakuupussia kolmen asteen lämpötilassa, joten en ihmetellyt. Onneksi äiti hoksasi antaa mukaan eräänlaisen villapeiton, jolla kamu pääsi jatkamaan uniaan. Peseydyimme lämpimästi, poistuimme leirintäalueelta, poikkesimme Inarin kylällä ostoksilla ja jatkoimme matkaa kohti Utsjokea, joka oli yllättävän pieni kylä huolimatta siitä kuinka tunnemme sen Suomen pohjoisimpana kuntana. Ylitimme sillan ja astuin ilmeisesti ensimmäistä kertaa Norjan maaperään. Katselimme paikkoja parin kilometrin säteellä ja lähdimme takaisinpäin, sillä aikaa ei riittänyt pitemmille reissuille. Mielenkiintoisin osuus Norjassa jäi jonkin eläimen pääkallon löytäminen. Poron luultavasti, samoin löysimme sille hampaat. Löysimme Kevon parkkipaikan, pakkasimme tavarat rinkkoihin ja aloitimme iltavaelluksen ja matkan kohti rotkoa. Vaellus tuntui todella mukaantempaavalta, sillä etelästä poiketen erilaiset olosuhteet ja ympäristö antoivat uutta tuntumaa. Kaverin onneksi hyttysiäkään ei ollut paikalla. Jäimme nauttimaan ensimmäisellä pysähdyspaikalla iltamyöhän nuotiovalosta.

Järvi Kevolla

Päivä 5.

Jatkoimme matkaa kohti rotkoa. Matkan aikana kohtasimme tunturipuron, josta on mahdollista juoda puhdasta juomavettä. Se on jopa puhtaampaa kuin kraanavesi. Saavuimme rotkon korkealle reunalle, jossa oli hyvät nähtävyydet. Lähdimme alas, vaelsimme rotkon läpi ja saavuimme taukopaikalle grillaamaan makkaraa. Sitten käännyimme takaisin kohti autolle, sillä matkaa olisi muuten joutunut jatkamaan kahlaten ilman pyyhettä. Samassa paikassa pumpattiin vatsat täyteen, missä yövyttiin viime yönä. Autolle saavuttua pystytimme teltan parkkipaikan lähettyville, joen reunalle missä ei virran melu ota korville maaston ansiosta. Olihan siellä pikkusen hyttysiäkin tuulen takia, ei onneksi niin paljon kuin iltaisin Korouomalla.

Kevon jyrkänteellä

Kevon kanjoni

Päivä 6.

Aamupuurojen ja teltan purun jälkeen pakkailimme tavaraa autoon seuraavaa ajomatkaa varten. Matkatessamme Oulankaa kohti kohtasimme aika ajoin reissun viimeiset porot, vieläpä lähellä määränpäätä tuli vastaan kunnollinen sarvipäälauma. Leirintäalueella odotti ystävällinen vastaanotto. Otettiin siis respassa pullakahvit, vietiin auto paikalle ja pystytettiin teltta. Naapuritontilta tuli pieni hauva tervehtimään, samoin tämän hieman ”eräjormempi” ukko. Saimme siis illaksi vierasta juttuseuraa, myös iltanuotiolla. Puhuimme vaikka mitä mielenkiintoisia asioita, jotka vaihtelivat muurahaisista pilvenpiirtäjiin. Ja nam, kaverin ryynimakkarakin oli hyvää. Lopuksi saunottiin ja juotiin olutta yli varatun saunavuoroajan, joka tuntuikin meille olevan ansaittua hetkeä reissun päätteeksi. Tai siis melkein, vielä yksi päivä edessä.

Päivä 7.

Päivän alussa lähdettiin kävelylle katsomaan julmetun voimakkaasti virtaavaa koskea. Kaverikin ehdotti, että kävisimme joskus pääsiäisenä käymässä uudestaan, sillä veden pinnalta irronneet jääpalat tekevät koskesta komeamman. Ennen lähtöä tiskasin astioita ja pakkailimme tavaroita. Ohitimme kaivinkoneen ja käytiin tankkaamassa. Lähdettyämme eteen tuli sama kaivinkone, tällä kertaa emme päässeet ohittamaan sitä heti ohituskiellon takia, kunnes se meni tien reunaan ja päästi meidät ohi. Pikkusen nauratti. Pimeällä ajatessamme meinasi käydä köpelösti varsinkin edempänä ajavalle; joku törppö ajelehti jatkuvasti ja meinasi törmätä vastaantulevaan rekkaan. Humaltunut, väsynyt, tai jotain, se jäi epäselväksi. Kotimatka sujui kuitenkin hyvin, ja saavuimme yöllä kello kahden aikaan koteihin.

Entisöity ampumapesäke Oulangasta

Oulankajoki

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Varasimme reissulle yhteensä pari viikkoa ja matkaan meni siis yhteensä seitsemän päivää. Kilometrejä kertyi yli 2500 kilometriä. Pitempi reissu ei olisi ollut pahitteeksi, vaikka viikkokin riitti mainiosti. Reissu oli tähän asti pisin itse suunniteltu matka kuin kilometreissä, myös käytetyssä ajassa.

Mitä tästä opimme? Omasta mielestäni varauduimme matkaan todella hyvin, vaikka minulta kysyttiin välillä tyyliin ”kannattaako teidän oikeasti lähteä”. Pohjois-Suomessa on kuitenkin kesälläkin todella kylmää, joten kannattaa vältellä puuvillavaatteiden käyttöä jos suinkin mahdollista. Suosittelen ruskovilloja, ne lämmittää eivätkä kanna kosteutta. Hengittäviä tuulivaatteita kannattaa käyttää sadeasuja myöten, jottei hiosta. Kylmiäkin öitä voi nukkua teltassa, jos on valittu oikeat makuupussit ja yövaatteet. Myös aikatauluista kannattaa pitää huolta, jottei lipsu suunnitelmista vaikkapa nukkumalla yli. Väsyneenä en kuitenkaan kannata lähteä ajamaan, ottaa mielummin vaikka torkut tien reunalla. Tien yli tallustelee välillä poroja ja hirviä, jotka eivät kaikille ole kivoja.

Reissu saattaa raastella tuskallisesti hermoja ja tunteet voivat mennä kireälle. Olipa mukana enemmän tai vähemmän matkakumppaneita, erimielisyyksien sattuessa ei auta kuin selvittää riita-asiat loppuun asti. Tiukkamielisyys ja äkkipikaisuus tuhoaa henkisesti sekä itseään että muita, mutta mitä enemmän pystytään ymmärtämään toisia, sitä paremmalta matkat maistuvat. Yhteistyö ja -ymmärrys on erittäin tärkeää isoille matkoille. Rahaakin voi kulua yllättävän paljon, eniten bensaan ja matkaa varten hankittuihin varusteisiin.

Pääasia, että reissu on kuitenkin tehty. Hiphei!

A – Tampere
B – Korouoma
C – Sompiojärvi
D – Inari
E – Utsjoki
F – Kevo
G – Oulanka

P.S. Tullaan varmaan toistekin. Lappi on muuten mahtava paikka.

Tagged with: , , , , , , , , , ,
Kategoria(t): Eräretkeily, Finnish, Kuvat, Matkat
2 comments on “Poroja, eräjormia ja kitukasvuista luontoa
  1. Ari kirjoitti:

    Lappiin vaan uudestaan!

  2. aatu kirjoitti:

    Meillä olisi matkavideota mahdollista katsella myös suoraan YouTuben kautta, joka on piilossa ja annamme mielellään tuttavillemme katsottavaksi. Jos kiinnostaa, niin ottakaa yhteyttä aatu.outinen [at] gmail.com

Jätä kommentti / Leave a Reply

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: