Koneblogi 2011

Viimeisimmästä merkittävästä tietokonerempasta oli pari vuotta aikaa, kun vaihdoin koko emolevyn paremman suorittimen toivossa. Vuosien aikana on kulunut takataskusta myös muistiin, isompaan kovalevyyn ja näytönohjaimeen. Nyt kun työelämässä on kertynyt riittävästi käteen, parin vuoden takainen temppu toistui taas. Prosessori oli jälleen jäänyt pullonkaulaksi muulle laitteistolle, varsinkin uudelle näytönohjaimelle, kun vanha poksahti pois tehtävistään. Samalla tuli hankittua myös uusi emolevy, SSD-levy ja uusi näyttö.

Siispä näin sen arvoiseksi kirjoitella parantelusta raportteja ja laitoin mukaan myös testituloksia eri peleistä. Tämä kirjoitus ei siis ole opas kasaamiseen, vaan siitä lyhyt blogi, joka voi myös tarjota apuja muille kasaajille.

Homma alkoi purkamisen suolaisella vaiheella, eli irrotella johtoja ja poistaa vanha emolevy, joka oli onneksi helppoa tilavan Antec Mini P180 -kotelon ansiosta. Vanha prosessorijäähdytin tuli tarpeeseen uuteen laitteistoon, joten asensin sen uudelle Intel Core i7 2600k -prosessorille. Uuteen emolevyyn kiinnitettiin lisäksi muistit, jonka jälkeen se kiinnitettiin koteloon. Johtojen kytkentää helpotti emolevyn mukana tulleet liittimet, joihin voi kiinnittää pienempiä liittimiä ja kytkeä emolevyyn kerralla kiinni. Löysät johdot kiristettiin nippusiteillä, jotta ilma virtaisi paremmin eikä johdot pääsisi tökkimään tuulettimia. Kotelon sisältä koristaa yhä kaksi neonvaloputkea.

Uutena emolevynä käytetään Asus P8P67-M Pro:ta, joka on koteloon mahtuva microATX-kokoinen. Ainoa nykyinen ero kuvaan nähden on se, että muistikammat ovat asennettu paikkoihin A1 ja A2.

Kasaaminen vei muutaman tunnin, joka ei sujunut aivan ongelmitta. Ensimmäisen käynnistyksen aikana kuvaa ei tullut näyttöön, vaikka tuulettimet lähtivät käyntiin. Lopullinen syy jäi epäselväksi, mutta kokeilin muun muassa ottaa pois käytöstä kaksi vanhaa kiintolevyä, vaihtaa muistikampojen paikkoja ja resetoida emolevyn CMOSia jumpperilla.

Tässä vaiheessa tietokone suostui näyttämään kuvaa ensimmäisen kerran, kun allekirjoittanut kokeili kytkeä sen epätoivoisesti myös televisioon hdmi-liittimellä.

Lopullisesta kokoonpanosta muodostui seuraavanlainen:

Suoritin: Intel Core i7 2600k @ 3.4GHz
Emolevy: Asus P8P67-M Pro
Näytönohjain: Sapphire AMD Radeon HD6870 1 GB
Keskusmuisti: 8 GB (2 x 4 GB) DDR3 1600 MHz
Jäähdytin: Cooler Master Hyper 212 plus
Kiintolevy: OCZ Agility 60 GB SSD + 1000 GB
Virtalähde: Corsair VX550W
Kotelo: Antec Mini P180
Käyttöjärjestelmä: Windows 7 64-bit

Onnistuneen kokoamisen jälkeen pääsin käynnistämään tietokoneen niin, että ruudullakin näkyi jotain. Aloitin asentamaan Windowsia SSD-puolijohdelevylle (katso lisää alta) ja tietysti myös iänkuluiset päivitykset ja välttämättömät ajurit emolevyn DVD:ltä. Ja nyt kone oli käytännössä valmis, lukuun ottamatta eri ohjelmien ja pelien asennuksia, joita asentelin yksitellen kun niitä tarvitsi. Monet pelit odottivat kuitenkin Steamissa kovalevyllä, joten se säästi niiden suhteen vaivaa.

Ensivaikutelma oli yllättävä. En ole koskaan nähnyt Internet Explorerin käynnistyvän alle sekunnissa, jonka takasi nopea SSD-levy. Kone on myös hiljainen edellä mainitun levyn ja Antec-kotelon ansiosta, joka myös kierrättää ilmaa tehokkaasti ja kerää pölyjä suodattimillaan.

Emolevyn mukana tulee sangen erikoinen EFI BIOS, joka eroaa perinteisestä BIOS:sta graafisellä käyttöliittymällä ja hiiren tuella. Siihen voi tutustua alla olevan videon kautta:

Mittasin koneen suorituskykyä 3DMark 11:lla, joka antoi pisteiksi 4302. Pisteet jäävät vajaalle keskiarvosta (4330-5045) verrattuna muihin testaajiin, joilla on sama kokoonpano. Tämä johtuu lähinnä siitä, ettei konetta ole vielä ylikellotettu ollenkaan, ja varsinkin tämä kerroinlukitsematon prosessori olisi helppoa ylikellottaa.

Eniten pisteisiin vaikuttaa kuitenkin näytönohjain, joka käytännössä vastaa kaikesta tuotetusta grafiikasta. Näytönohjain on ollut muutaman vuoden tehopelaajan kallein komponentti, ja jotkut käyttävät kahta tai jopa kolmea korttia samalla tietokoneella paremman suorituskyvyn ansiosta Crossfire- tai SLI-ratkaisujen avulla. Vaikka omani, noin yli 200 eurolla ostettu alkuvuodesta, pyörittää hyvin kaikkia nykypelejä, se jää kuitenkaan merkittävästi jälkeen kalleimmille korteille. Kuten AMD:n HD 6990- ja Nvidian GTX 590 -kaltaisille huippukorteille, jotka menestyvät yksinään esimerkiksi muropaketin vertailussa.

Koska prosessoria ei ole vielä kellotettu ja siinä on erikseen hankittu kuparinen jäähdytin, lämmöt pysyvät normaalikäytössä 35-40 asteessa ja rasituksessa lämmöt nousevat noin 55 asteeseen. Sen sijaan näytönohjaimen lämmöt ovat kevyessä käytössä noin 56 astetta, rasituksessa lämmöt pomppaavat jopa 90 asteen yli. Työpöytäkäytössä tietokoneen virrankulutus on noin 93 wattia, rasituksessa se saattaa yltää noin 230 wattiin.

Vanha Logitech MX518 -hiireni sanoutui monen vuoden palveluksistaan irti, kun se alkoi pitämään tehtävissään ärsyttävää vinkunaa. Ostin tilalle G400:n, joka on edellä mainitusta hiirestä uudempi myyntiversio eikä se myöskään vaatisi allekirjoittaneelle totuttelua muotonsa ansiosta.


Huomioita emolevyistä

Jos emolevy joutuisi mennä vaihtoon jonkin komponentin vanhuuden takia, yleensä on fiksuinta myydä vanha kone kokonaisena pois ja ostaa uusi. Tällä kertaa en kuitenkaan lähtenyt siihen leikkiin, vaan halusin vaihtaa vain päivityksen tarpeissa olevat komponentit uusiin, sillä kaikki muut vaikuttivat olevan nykyaikaisia ja riittävän tehokkaita.

Emolevyn suoralla vaihdolla on myös toinen ongelmansa, joka saattaa jäädä helposti huomioimatta. Jos käyttöjärjestelmänä käytetään Windowsia, se saattaa tunnistaa laitteistonsa tuntemattomaksi ja herjata myöhemmin lisenssin aitoudesta. Itse kuitenkin asensin Windows 7:n kokonaan uusiksi, sillä se oli tarkoitus vaihtaa 32-bittisestä 64-bittiseen. Ilman sitä ei 8 gigan keskusmuistista olisi mitään hyötyä, sillä 32-bittinen järjestelmä osaa tulkita enintään 3 gigaa muistia. Lisäksi järjestelmä asennettiin kiintolevyn sijaan uudelle SSD-levylle, josta kerron alempana.


Nopea, nopeampi, SSD

SSD (solid state drive) -puolijohdelevyjen hinnat ovat viime vuosiin verrattuna jo niin alhaiset, että niitä löytyy myös monilta kotikäyttäjiltä. Näillä päästään sellaisiin tiedonsiirtonopeuksiin, jotka eivät ole mahdollisia mekaanisilla kovalevyillä. Monet kuluttajat asentavat käyttöjärjestelmiä SSD-levylle, sillä se moninkertaistaa huomattavasti järjestelmän ja ohjelmien nopeutta.

Tähän asti SSD vaikuttaa tulevaisuuden kannalta lupaavalta vaikuttajalta. Odotan levyjen yleistyvän lähivuosina varsinkin kannettaville, mutta ensin täytyy odottaa hintojen tippumista.


Käyttämäni levy on OCZ Agility 3 60 Gt, joka maksoi noin satasen. Asensin siihen Windows 7:n ja muutaman ohjelman lukuun ottaen kuvankäsittelyohjelmat, internet-selaimet ja toimisto-ohjelmat. Loput menevät sitten tavalliselle 1 teran kiintolevylle, varsinkin videot, pelit, valokuvat ja musiikki. Levyn käyttöönoton myötä kone ei enää raksuttele normaalissa käytössä, jumittelu on harvinaista ja täydelliseen käynnistämiseen menee aikaa ohjelmineen noin puoli minuuttia. Vaikka 60 gigatavua kuulostaa joillekin pieneltä, tyhjää SSD-levytilaa on itselleni jäänyt siihen tähän asti 20 gigaa.

Levy kiinnitettiin paikalleen OCZ:n omalla Adaptor Bracket -sovittimella, jonka avulla voidaan kytkeä 2.5″ tai 3.5″ levy laitepaikkaan. Osa tuttavista on käyttänyt kuminauharatkaisuja, jolla levy pysyy hyvin kotelossa. Levy kytkettiin emolevyn 6 Gb/s SATA 3 -liittimeen, jotta SSD:n tiedonsiirtonopeus yltäisi siihen mihin levy kykenee.


Kehittyvää prosessoritekniikkaa

Muutaman viikon käytön aikana ei Intel Core i7 2600k ole joutunut normaalikäytössä täydelle rasitukselle kuin korkeintaan sekunniksi. Ytimien käyttö on vaihdellut peleistä riippuen, osa varaa yhden ytimen täydelle rasitukselle jättäen loput kevyemmälle vaihteelle ja jotkut peleistä hyödyntävät kaikkia neljää ydintä.

Nämä 32 nanometrin viivanleveydellä valmistettavat Silver Bridge -suorittimet edustavat ovat uusinta prosessoritekniikkaa, jotka ovat markkinoilla. Myöhemmin, ehkä ensi vuonna, tulevat seuraavaksi Ivy Bridge -arkkitehtuurin suorittimet, joissa on 22 nanometrin valmistustekniikka. Lisätietoja voi lukea vaikkapa muropaketista.


Näyttövertailuja

Kyllästyttyäni ikivanhaan Samsung SyncMaster 913N:n 19-tuumaiseen päätin myös hankkia uuden näytön, jolla datailun lisäksi katselisi mielellään myös filmejä. Mikrobitin syyskuun (8/2011) näyttövertailun kautta tilasin LG IPS236V-PN 23″ LED-näytön, jonka erikoisuutena on mm. IPS-paneelin sisältyminen normaalin TN-näytön hintaan. Kyseessä on tekniikka, joka parantaa väritoistoa ja katselukulmaa huomattavasti, mainittakoon myös hieman hitaampi vasteaika (tässä näytössä 5 ms) ja aavistuksen verran heikompi kontrasti ja kirkkaus.

Vaikka uusi näyttö on jo tullut ja levitetty käyttöön, ei vanha ole lähtenyt vielä mihinkään. Pöydällä on seisonut kaksi näyttöä jo muutaman viikon, joista pienempi on toiminut lähinnä apunäyttönä muun muassa IRC-viestejä, kuvankäsittelyä ja toista selainta varten. Toinen on puolestaan palvellut meikäläistä käytännössä.

Otin molemmat näytöt vertailuun kolmella eri valokuvalla, joista voi huomata joitakin eroja TN- ja IPS-paneeliin nähden. Toivottavasti alla olevista otoksista on apuja, en voi tarjota kuvien laadun suhteen parasta, sillä vertailu onnistuu paremmin omin silmin.

Tässä vertailussa voimme huomata esimerkiksi vedestä ja vuoresta, kuinka LG:n IPS-paneeli erottaa tummat ja vaaleat niin, etteivät värit kärsi.

Palanut iho erottuu selvästi LG:n näytöstä ja myös hiekan muoto näkyy paremmin.

Samsungin näytöstä on hankalampaa lukea lavasteiden tekstejä, sillä varsinkin vaaleat värit suttaavat tekstit lähes lukukelvottomiksi. Tämä johtuu lähinnä näytön häiritsevästä LCD-taustavalaistuksesta.


Pelitestit

Seuraavaksi raportoin karkeiden testien perusteella, miten laitteisto on jaksanut ajaa eri pelejä. Resoluutiona on näytön mukainen 1920×1080. Käytetyistä grafiikka-asetuksista kerrotaan tarkemmin, mutta pyrkimyksenä oli kääntää nupit kaakkoon. Tulokset mainitaan fps:nä, eli kuvien määrällä sekuntia kohden. Näytönohjaimena käytetään Radeon HD 6870 1GB, prosessorina Intel Core i7 2600K. Loput laitteistotiedot löytyvät yltä.


Crysis 2

Crysis 2:ta testattiin DirectX 11 -rajapinnalla ja korkeimmilla grafiikka-asetuksilla, mutta jätin kuitenkin ladattavan High Res Texture -paketin pois testistä. Korkeimmalla tarkkuudella peli jättää jo selvästi näytönohjaimen pullonkaulaksi, sillä keskimääräinen fps oli yksinpelitehtävässä 53. Crysis 2:ta on mukavampi pelata 1600 x 900 -resoilla, jonka fps nousi 67:ään. Moninpeli on huomattavasti raskaampi, jossa keskimääräinen fps oli jälkimmäisellä tarkkuudella noin 50.


Deus Ex: Human Revolution


Uusin Deus Ex käyttää muokattua Crystal Dynamics -pelimoottoria, josta löytyvät mm. DirectX 11 -rajapinnat ja tesselaatioasetukset.

Tein testit kahdessa vaiheessa, etsien vaihtoehtoisia asetuksia käytetylle näytönohjaimelle. Kevyemmässä laitoin SSAO:n ja DOF:n normaalille sekä reunanpehmennyksen FXAA High -arvoon, eli pykälän alaspäin. Näin keskimääräinen fps nousi noin 15:llä raskaampien asetuksien testiin verrattuna. Fps hypähteli kuitenkin paikoittain, mutta riittävän tasaisesti.


Left 4 Dead 2

Source-pelimoottorin kevyen grafiikkakäytön ansiosta Left 4 Dead 2 toimii moitteettomasti heikommillakin kokoonpanoilla. Testasin pelaamalla The Parish -kampanjan karttaa raskaimmilla grafiikka-asetuksilla. Taskulamppu pudottaa helposti fps:ää, joten pidin sitä testin aikana päällä.

Peli rasitti konetta tasaisesti. Näytönohjaintehoa Left 4 Dead 2 ei vaatinut hirveästi ja prosessori osasi pitää fps:n minimiarvotkin korkealla. Zombielaumat saivat fps:n vaihtelemaan rajusti, 76 ja 276 välillä.


Battlefield: Bad Company 2


Raskas Frostbyte-pelimoottori vaatii paljon laskentatehoja varsinkin moninpelin aikana. Erilaisten fysiikkaefektien (kuten räjähtelyiden) aikana fps tippuu herkästi vahvemmillakin prosessoreilla.

Oman prosessorini kohdalla ongelmia ei ollut, pelaaminen helpottui selvästi siirryttyä Intel E8500 -tuplaydinprosessorista i7 2600k -neliytimiseen. Testattuani 32-pelaajan Conquest-moninpelissä fps pysyi niin vakaana, että pelaaminen oli riittävän sujuvaa. Fps oli keskimäärin 66, tapit olivat täysillä, reunanpehmennys 4x ja anisotrooppinen suodatus 4x. Pelin versio oli R11.

Battlefield 3 oli yksi suurimmista osasyistä uuden prosessorin hankinnalle.


DiRT 2


DirectX 11 -rajapintaa hyödyntävää DiRT 2:ta testattiin rallipelitilalla, jossa otettiin kontakteja muihin kilpailijoihin. Tässä pelissä fps pysyi varsin tasaisena, 68 ja 87 välillä.

Oheisesta taulukosta näkee, kuinka HD 6870 -näytönohjain suoriutuu pelikäytössä. Varsinkin ne pelit, joihin ovat tulleet testissä pienimmät ruudunpäivitystiheydet, ovat jääneet merkittävästi näytönohjaimen varalle.

Näin tällä kertaa konesalin puolelta, saa nähdä, mitä tapahtuu ensi kerralla. Oheisesta kuvasta saa kiinnostuneille 1920 x 1080 kokoisen taustakuvan klikkaamalla.

Tagged with: , , , , , , , , , , , , ,
Kategoria(t): Finnish, Kuvat, Pelaaminen, Tietokoneet, Tietotekniikka
One comment on “Koneblogi 2011

Jätä kommentti / Leave a Reply

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: