Meanwhile in Israel – Part 1

IMG_5917

En ole käynyt lennoilla sitten vuoden 2008-2009, jolloin olin Thaimaassa Phuketissa. Hong Kong (missä isosiskoni oli vaihdossa) ja jotkin muut matkakohteet jäi väliin, sillä muuten ne olisivat menneet päällekkäin töiden kanssa. Nyt viime Jouluna ja uutena vuotena oli vapaata aikaa niin, että käytin tilaisuuttani hyväksi reissata vanhempieni sekä veljeni Tuomaksen mukana. Reissu Israeliin oli ainoa mahdollinen, joka oli meille kaikille sopiva. Kun ajattelin samalla lehtijuttuja Gazasta, herätti se myös turvallisuuskysymyksiä. Onneksi se on tarpeeksi kaukana lomakohteista.

Israelista voi lukea yleisesti vaikkapa Wikipediasta. Keskityn tässä blogissa lähinnä oman reissuni kohokohtiin päivä kerrallaan.

Päivä 1 – Here we come, Eilat!

Sunnuntai, 30. joulukuuta

Syötiin puuroa ja lähdettiin ajelemaan 2:30. Lähdettiin lentoon noin 6:n jälkeen. Lentoaika oli noin 4,5 tuntia ja pysyttiin hyvin aikataulussa. Kelloja ei tarvinnut siirrellä, sillä Israel on samalla aikavyöhykkeellä. Kysyin lentoemännältä valokuvaussäännöistä Ovdanlentokentällä ja se onkin ehdottomasti kiellettyä odotustilaa lukuun ottamatta, sillä kyseessä on sotilasaluetta. Hän kuulutti siitä kysymyksen jälkeen, mutten tiiä, kuuliko saman viestin erään lapsiperheen äiti, joka kuvaili lastaan ulkona rynnäkkökiväärillä varustetun kaverin edessä.

1. Eilat (lomakohde)
2. Jerusalem
3. Ovda (lentokenttä)
4. Ein Bokek (Kuolleenmeren ranta, jossa käytiin uimassa)

Astuessani ulos lentokoneesta huomasin ensimmäisenä, kuinka kuivaa ilmaa oli. Toisin, kuin Israelin välimeren läheisillä kaupungeilla sataa useimmin, näillä seuduilla ei. Mutta sateet saattavat kuitenkin yllättää joskus jopa tulvien muodossa keskellä aavikkoa. Ovda on noin 50 kilometrin päässä Punaisestamerestä, mutta ajoreitin pituus Eilatiin on 75 kilometriä johtuen tien kiertämisestä koilliseen ja siitä etelään. Perille pääsi 50 minuutissa.

Toisin, kuin olisin ensivaikutelmaksi kuvitellut näkeväni paljon mustapukuisia, parrakkaita uskontunnustajia juutalaisvaltaiselta valtiolta, meininki näytti aluksi lähinnä eurooppalaiselta. Eilat ei vaikuttanut ollenkaan pyhimysten kaupungilta, mutta sielläkin alkoi vasta myöhemmin näkymään nunnan vetimiin pukeutuneita naisia ja miehiä, joilla oli jokin iso pilleri päässä. Sitä kutsutaan kipaksi, jota miehet pitävät kuin rukoillessa, myös kaduillakin (ks. Wikipedia).

Tosiaan Israel on varsin monikulttuurinen ja kieliäkin on niin monta, että kannattaa tiedustella äidinkieltä sen sijaan kuin menisi suoraan kysymään, mitä on ”hyvää uutta vuotta” arabiaksi. Israelin historiassa on muun muassa sodat arabeja vastaan, joten välit ovat paikoittain kireät.

Lomakohteemme Eilat on noin 65000 asukkaan ”pikkukaupunki”, joka sijaitsee Israelin eteläkärjessä, Punaisenmeren rannalla. Jordanian raja on aivan vieressä Idän suunnassa ja Egyptin 10 km etelään. Eilatin keskellä oleva lentokenttä jakaa kaupungin hotellialueesta ja suola-altaista. Eilatin hotellit joutuvat noudattamaan juutalaisten Kosher-sääntöä vieraanvaraisuutensa vuoksi, sillä etenkin Eilat on maan sisällä suosittu matkakohde. Liha- ja maitotuotteita ei saa sekoittaa keskenään, niille on jopa omat jääkaappinsa. Sianlihan ja merenelävien, joilla ei ole suomuja ja selkäevää, syönti on kiellettyä. Muualla Eilatia noudatetaan kosher-sääntöä vaihtelevasti.

Ensimmäinen päivä koostui univelkojen maksamisesta neljänä lyhyenä pätkänä: pari tuntia yöllä, tunti autossa, pari tuntia lennossa ja 1,5 tuntia hotelliin päästyämme. Hotellihuone oli kiva kuten muutkin ja joutessamme siellä katsottiin yleensä CNN:n uutiskanavaa. Tervetulotilaisuudessa otettiin puheeksi mahdollisista retkistä ja tapahtumista, jotka olivat muun muassa Jerusalem (1 tai 2 päivää), Petra (ei menty sinne, sillä maksoi Jordanian rajanylityskulujen takia yli 200 euroa) sekä sukellukset korallirannalla. Siellä myöskin syötiin tukevasti. Itse tilasin grillattua kalaa, mutta maistoin myös veljen asado-pihviä, joka oli varsin suussa sulavaa. Samalla juteltiin erään travellerin kanssa, jonka mukaan jopa Gazan alueella oli turvallista vierailla, kunhan ei mene niille levottomille alueille.

Päivä 2 – Merenelävää uutta vuotta!

Maanantai, 31. joulukuuta

Kuten monissa hotelleissa kannattaa, myös täällä oli suotavaa juoda aamukahvinsa mahdollisimman ajoissa ennen ruuhkaa. Lautaset ja aterimet loppuivat nopeasti sekä capucchinon ja munakkaan perään joutui odottamaan 5-15 minuuttia. Jouduin lainaamaan Tuomaksen lusikkaa syödäkseni murot. Aamiainen oli kaikin puolin hyvää ja napa veti hyvin, vaikkei siellä ollut lihaa ollenkaan edellä mainitun kosher-säännön vuoksi.

Lähdimme aamupäivällä Coral World -akvaarioalueelle. Siellä oli kaloja, haita, kilpikonnia ja monia muita mereneläviä. Kuvagalleria kertonee lisää. Siellä oli myös eräänlainen elokuvateatteri, jossa penkit liikkuivat aina kohtauksien mukaan. 3D ja teräväpiirto ovat jo yleisiä interaktiivia leffoja myöten, mutta tällaiset pitäis vielä saada leffateattereihin. Elokuvan aiheena oli etenkin valkohain tutkiminen ja niiden pelastaminen salakalastajilta.

Akvaarioalueelta käännyttiin Ice Parkissa, joka oli pyöreän muotoinen ostoskeskus ja keskellä on luistelukenttä. Siellä on mm. Babylon Park -pelihalli, joka on myöskin juutalaisnuorille suosittu paikka pelata salaa videopelejä.

Täällä kuten Israelin jokaisessa suuressa ostoskeskuksessa, sisäänkäynneillä on turvatarkastukset. Lisäksi jokainen Israelissa asevelvollisuuttaan suorittavan täytyy myös lyhyillä vapailla kantaa asettaan mukana ja pitkiä vapaita varten aseet viedään paikalliselle poliisille. Jos Suomessa olisi vastaava käytäntö, mitä siitä seuraisi?

Illemmalla etsittiin ja vihdoin löydettiin ravintola, jossa syödä uuden vuoden aaton iltana. Casa do Brasil -liharavintolassa tilasimme kaikki loputtoman lihavyöryn kattavan tarjoilun. Tarjolla oli kanansydämiä, -maksaa, -siipiä, lampaan takareittä, mahaa, naudan sisäpaistia, chorizo-makkaraa ja ehä jotain muutakin. Riisi, salaatit ja muut kevyet sisältyivät tarjoiluun. Laskettuamme ollaan ainakin 11 lihatarjoilua otettu vastaan ja siinä vaiheessa muut jo luovutti. Kovaääninen ja tukeva ravintolan omistaja viihdytti lihansulattajia vartin välein (en tiedä millä kielellä) ja kävi välillä henkilökohtaisella visiitillä puhuen englantia. Lopetin syömisen meidän seurueessa viimeisenä.

Hotellin tiloissa vietettiin uuden vuoden bileitä DJ:n, tanssijoiden ja ilmapallojen kera ja siellä meininki oli henkisesti aika mahtavaa. Kannustusta piisasi tanssimisen osalta ja rupesimme myös pallottelemaan ilmapalloja parin oululaisnaisen ja muiden kanssa niin, että lattialle muodostui rinki. Harmi, kun Tampereen baareissa ei voisi olla samanlaista, sillä siellä ihmiset harvemmin juttelee vieraille.

Hotellien lähellä ammuttiin raketteja vuoden 2013 ensimmäisten minuuttien aikana. Toisin kuin Suomessa, täällä eivät yksityiset saa ostaa tai ampua raketteja.

Päivä 3 – Se rauhallinen uuden vuoden startti

Tiistai, 1. tammikuuta

Heräsimme tietysti vasta yleisen aamiaisruuhkan aikaan. Onneksi tuli syötyä siitä huolimatta hyvin.

Hotellin Lounge on tila ylimmässä kerroksessa, jonne oli oikeutetut tiettyjen huoneiden asiakkaat. Sieltä sai lisämaksutta syötävää, juotavaa ja pari internet-tietokonetta. Varsinaisia aterioita siellä ei ollut eikä sielläkään ollut lihaa kosher-säännön vuoksi, mutta syödä ja juoda (capucchinoa, viiniä, Carlsbergiä…) sai niin paljon kuin halusi. Paikalla oli yleensä vain 0-4 ihmistä, muutamien suomalaisten ja etenkin henkilökunnan kanssa tuli välillä juteltua paljon. Lounge oli joka päivä avoinna klo 23 saakka ja käytimme sitä oleskelutilana joka päivä, kun emme kierrelleet muualla.

Illemmalla käytiin syömässä lammasta läheisessä, Gulf-nimisessä ravintolassa, josta tuli meidän reissumme suosikkiravintola sitä ennen shoppailtiin Mall Hayam -ostoskeskuksessa, jossa minulle tarttui mm. englanninkielinen, vuoden 1967 kuuden päivän sotaan perustuva kirja (linkki Amazoniin). Lisäksi tiedustelin musiikkikaupan myyjältä ”jotain siistiä, kotimaista musiikkia” ja hän iski käteeni Mercedes Band (מרסדס בנד) funk rock -bändin albumin.

Vasta tänään tuli kiinnitettyä huomiota, että lähes jokaisen tilan (myös meidän hotellihuoneiden) ovien karmeihin on kiinnitettynä vinosti eräänlainen kapseli, jota juutalaiset koskettivat sisään tullessa. Aluksi luulin niitä infralukijalla varustetuiksi laskureiksi, mutta ”Mezuza”:ksi kutsutun kotelon sisällä onkin jonkinlainen käärö, joka sisältää pergamentille kirjoitettuja Tooran jakeita (ks. Wikipedia).

Toisessa kirjoituksessa kerron muun muassa Jerusalemin reissusta.

Tagged with: , , , , , , , ,
Kategoria(t): Finnish, Henkilökohtainen elämä, Kuvat, Matkat, Ulkomaat

Jätä kommentti / Leave a Reply

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: