Koska olen hyvin laiska kertomaan itsestäni sosiaalisessa mediassa, nyt on jälleen aika herätellä tätä blogia. Minulle ei siis ole väliä, oletko toisen terminaalin päässä läheinen tuttu vai stalkkeri. Kunhan kirjoittelin tylsyyttä vastaan.
Tänään 3.4. oli tämän vuoden kevään viimeinen AMK-hakupäivä. Kiinteään arkeen on kuulunut matikan ja muiden perusaineiden reenaamista valintakokeita varten, ja myös valmennuskurssillekin on ilmoittauduttu. Kaavoja katsellessa motivaatio menee koetukselle, mutta sitä on kestettävä.
Lukulomalla ollessani olen joutunut pitkään miettimään urasuuntautumistani. Koulujen jälkeen olen ollut noin kymmenessä eri työpaikassa pätkätöissä ja näiden yhteenlasketun 22 kuukauden töiden ja yhden täydennyskoulutuksen tarjoamien kokemusten jälkeen olen päättänyt suuntautua takaisin opintojen pariin. Hyvällä lykyllä.
Siihen ei parane ikuisuuden vain luottaa, että saa jostain pitkäaikaisen mutta miellyttävän duunin. Vaikka sähköalalla tarvitaan työvoimaa, kysyntää on paljon lähinnä osaamisesta. Jos ei osaa riittävästi, jäädään urakoista ja muista sopimuksista kilpailevien firmoihin jalkoihin, josta ehkä hyvällä tuurilla pääsee hetkeksi seisomaan pystyyn. Vähemmällä pääsee, kun ilmoittautuu henkilöstövuokrausfirmoihin työnhakijaksi. Etenkin rakennusalaan kuuluu paljon vuokratyötä, jota voikin Paavo Arhinmäen sanojen mukaan kuvata ”nykyaikaiseksi orjakaupaksi”. Edut ovat kohtuuttomia vakiotyöpaikkaan nähden, esimerkiksi palkkaa ei tarvitse maksaa jos työtä ei ole. Sitä se tänäkin päivänä on, lisääntymässä vain.
Lopetanpa yleistävästi puhumisen ja siirrän kameran näkökulmaa itseeni. Olen hakenut AMK:lle ennenkin, mut nyt olen tutustunut vielä enemmän rooleihin, joihin haluan suuntautua ja tämän vuoksi myös hieman varmempi. Aiemmin olen halunnut sähköinsinööriksi, sen jälkeen kone- ja tuotantoinsinööriksi, koska olen kokenut yksikköihin perehtymistä mielekkäämmäksi. Päätin kuitenkin opiskella automaatiota ja mahdollisuuksien mukaan perehtyä älykkäisiin koneisiin, jota tarjoaa mm. TAMK. Automaation itsessään kokisin itselleni sopivaksi, koska se yleistyy paljon tänä päivänä sekä voisin pärjätä siinä yhdistämällä vuosien varrella hankituilla sähköalan ja harrastuksien voimin hankituilla ATK-taidoilla suunnittelemaan, selvittelemään logiikkoja sekä rakentamaan järjestelmiä. Automaatioalan kuva on kuitenkin vielä hämärässä, mutta eiköhän se selviä.
Mutta pääasia ei ole itselleni se, että saisin jotain lisää tietoa ja insinöörinimikkeen Pertti perusosaajalle. Vaan se, että erikoistuisin johonkin ja hankkisin kunnon työpaikan (tai ryhtyisin yrittäjäksi). Vielä on varaa tehdä itsestään ainutlaatuinen, nyt kun ollaan näin nuoria. Harmittavaa, että joudun ehkä jäädyttämään asunnon ostosuunnitelmat toistaiseksi. Mutta eiköhän muutaman vuoden asunto-omistuksen korvaaminen opiskeluilla olisi sen arvoista. Etenkin, kun Suomessa siinä selviytymisessä ovat hyvät mahdollisuudet.
Alla on muutamia kuvia työrintamalta.
Valaisinrasia ostoskeskuksessa, johon ovat yhdistettynä loistevalaisimia ja ketjuuntuu eteenpäin.
Sähköurakoiden tarjouspyyntöihin vastataan hintoja laskemalla.
Taajuusmuuttaja jäteveden puhdistamolla. Tässä päässä pumpataan tulovettä, eli likaisinta vettä Tampereella.
Tällaisia kukkia kasvaa etenkin teollisuushalleissa, mahdollisimman kaukana auringon paistetta.
Saanen vielä esitellä siskoni omistaman uuden perheenjäsenen, Nellan:
Monet ovat kysyneet, mitä minun naisasioille kuuluu? Noh, kyllä täältä yhä löytyy vapaa herkkupala jollekin onnekkaalle.
arskan palstat 